Laiha sopu on omistusjärjestelyissä parempi vaihtoehto kuin lihava riita

Timo Heikkilä neuvoo miettimään metsätilan tulevaisuutta pidemmälle kuin seuraavaan suku­polveen. Jos tilan pirstoutuminen on riskinä, metsänomistusta voi yrittää keskittää yhdelle jatkajalle ja tasoittaa tilannetta rahalla tai muulla omaisuudella. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Mietityttääkö suvun metsä­tilan tulevaisuus? Eikö sukupolvenvaihdokseen tahdo löytyä luontevaa ja kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua?

Ei hätää – tilanne on tuiki tavanomainen. Kokeneet neuvojat törmäävät tällaisiin pulmiin työssään päivittäin, ja aina löytyy ratkaisu.

”Laiha sopu on aika paljon parempi vaihtoehto kuin lihava riita. Lykätä näitä asioita ei kannata”, sanoo metsäasiantuntija Matti Sipilä Metsä Groupista.

"Kunhan jotakin tekee, se on pääasia. Perintöriidat usein pahenevat sitten, kun perittävä on kuollut."

Sipilän mukaan kenenkään ei kannata ahdistua etukäteen siitä, että sukupolvenvaihdos menisi jotenkin pieleen, jos valitsee vääränlaisen toteutustavan.

Samalla linjalla on myös metsänhoitoyhdistys Keskipohjassa metsäneuvontaa tekevä kehittämispäällikkö Timo Heikkilä.

"Jos metsän jättää perinnöksi, siitä voi koitua riitoja", hän sanoo.

Entä mitä metsässä tapahtuu sinä aikana, kun kukaan ei ole ottanut ohjaksia?

"Siirtymäaikana kestävä metsätalous voi vaarantua", Heikkilä toteaa.

Metsänomistajat kysyvät Heikkilän mukaan usein, onko jotain yksinkertaista reseptiä sukupolvenvaihdokseen. Kieltämättä lahjojen, kauppojen, veroseuraamusten ja metsälahjavähennysten vertailu on työlästä.

Itse asiassa yksinkertainen neuvo on olemassa – se ei vain monellakaan suvulla ole käyttökelpoinen. Se on tämä.

"Jos teillä on yksi jatkaja: siirtäkää tila hänelle."

Kun tilanne ei ole useinkaan näin yksinkertainen, Heikkilä kehottaa aloittamaan pohdinnan kaikessa rauhassa siitä, mikä olisi nykyisen omistajan mielestä hyvä tavoite.

"Sen jälkeen voidaan hakea ratkaisuvaihtoehtoja, niitä tapoja, millä tavoitteeseen päästään."

Tulevaisuuden suunnittelussa olisi viisasta koettaa katsoa pitemmälle kuin seuraavaan sukupolveen.

"Kannattaa miettiä, hajaantuuko omistus tulevina vuosina", Heikkilä sanoo.

"Muutaman hehtaarin läntin omistamisessa ei ole mitään mieltä. Silloin metsätalouden harjoittaminen ei ole järkevää."

Hän muistuttaa, ettei metsää ole pakko jakaa tasan perillisten kesken.

"Rahalla on helppo tasoittaa. Sitä on helppoa jakaa ja se yleensä kelpaa."

Mikään itsestäänselvyys ei nykyään ole se, että perilliset haluaisivat ilman muuta jatkaa tilanpitoa.

Tätäkin asiaa pitäisi pystyä rehellisesti puntaroimaan ja hyväksyä tilanne.

"Jatkajalla pitää olla oikeasti aitoa kiinnostusta tilan pitämiseen. Ei tarvitse mennä raivaamaan ja metsätöihin, mutta pitää olla kiinnostus omistamiseen ja valmius hoitaa tilan asioita kuin liikeyritystä."

Jos kiinnostusta ei kerta kaikkiaan ole, tilan myynti on varteenotettava vaihtoehto.

"Nykyään huomaa, ettei metsään liity ehkä enää niin paljon tunnearvoja kuin vaikkapa 30 vuotta sitten. Moni pitää metsää sijoitusomaisuutena."

Toisaalta Heikkilä on huomannut, että nuoret innostuvatkin metsänomistuksesta, kunhan vain saavat omistuksen ja päätösvallan itselleen.

Hän suosittelee luovuttamaan tilan ajoissa.

"50 ikävuoden korvissa kannattaa ryhtyä asiaa miettimään, tai ihan viimeistään eläkeiässä", hän sanoo.

"Tilanne on jatkajillekin mielekkäämpi, kun ollaan 20 ja 40 ikävuoden välissä."

Tässä elämänvaiheessa monella perheellä on kiireinen lapsiperheen arki päällä, mutta toisaalta juuri silloin myös rahaa tarvitaan.