”Jokainen väärin-käytös on liikaa”
”Jokainen väärinkäytös on liikaa sekä suomalaisten veronmaksajien että varsinaisten avunsaajien kannalta”, kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) painotti keskiviikkona.
Samalla hän kuitenkin oikoi Helsingin Sanomien tiistaina ilmestynyttä uutista, jonka mukaan väärinkäytöksiä tulee esiin ministeriön omassa valvonnassa vuosittain noin 10 miljoonan euron verran. Lehden tietojen lähteenä oli ulkoministeriön virkamies.
Hautalan mukaan summa on saatu todennäköisyyslaskennan kaavalla, eikä se perustu todellisiin tapauksiin.
Ulkoministeriön mukaan viime vuonna sen tietoon tuli 16 varojen väärinkäytösepäilyä, joista ainakin kuudessa on väärinkäytöksiä.
Vahinkoja niistä kertyi yhteensä 415 000 euroa. Osa niistä on saatu takaisin, ja perinnässä on 65 000 euroa.
Summat vaihtelevat 280:sta 40 000 euroon. Hankkeet tarkastetaan pistokokein, mutta ministeriön mukaan kaikki väärinkäytökset eivät tule ilmi.
Väärinkäyttöepäilysten takana on niin osaamattomuutta kirjanpidossa, tilittämättömiä kuluja, väärennettyjä matkadokumentteja kuin kavallus.
Hautala painotti, että kehitysyhteistyötä tehdään hyvin vaikeissa olosuhteissa – maissa, joissa hallinto ei esimerkiksi pitkäaikaisen konfliktin takia toimi ja joissa ihmiset elävät äärimmäisessä köyhyydessä.
”Tämän takia työhön liittyy väistämättä tiettyjä riskejä, jotka on otettava huomioon ja hallittava. Jos asiat olisivat täysin kunnossa, ei apuamme tarvittaisi. Vaikeat olot eivät kuitenkaan ole peruste väärinkäytösten hyväksymiselle.”
Hautala laskee silti, että kehitysyhteistyön kokonaismääriin suhteutettuna rahallisia epäselvyyksiä tai väärinkäytöksiä on hyvin vähän. Suomi käyttää tänä vuonna virallisiin kehitysohjelmiin 879 miljoonaa euroa.
Ministerin mukaan valvonta toimii nykyisellään hyvin, mutta järjestelmää koetetaan edelleen parantaa.
Hautala kertoi, että väärinkäytös ei aina tarkoita, että kehitysyhteistyövaroja olisi mennyt jonkun omaan taskuun. Useimmiten on rahoitettu yhteistyöhön liittyvää, sinällään hyvää toimintaa, josta ei kuitenkaan ole sovittu sopimuksessa.
Näin kävi esimerkiksi Mosambikissa, jossa sopimukseen kuulumaton krokotiilien metsästys johti koko metsäohjelman lopettamiseen.
Sambesi-joen krokotiilit tappavat yli sata ihmistä vuodessa. Paikallisten metsätoimistojen tehtäviin kuuluu myös krokotiilikannan sääntely.
Suomi rahoitti asiaan liittyvää neuvontaa, mutta tarkastuksen mukaan hankkeen menoiksi oli kirjattu myös muita metsästyksen kuluja.
Kun epäselvyydet tulivat ilmi, hankkeen rahoitus katkaistiin ja asia tutkittiin. Erityistilintarkastuksen jälkeen koko hankkeen rahoitus lopetettiin.
MT–STT
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
