Iso osa metsäjättien tuloksista tulee sellun myynnistä – onko Kiinan-kaupassa edessä supistuminen?

MT Metsä|Metsäteollisuus

9.10.202205:00

Analyysi

Jakob Donner-Amnell

Suomen metsäalalle ajanjakso 2010-luvun puolestavälistä tähän päivään on ollut monella tapaa erikoinen. Suurten metsäyhtiöiden tuloskunto on ollut varsin hyvä. Kotimainen puunkäyttö on ollut suurempaa kuin aikoihin. Siksi kantorahakertymä on ollut suuri, vaikka puun hinta ei ole juuri noussut. Metsätilakauppaa on käyty runsaasti nousevin hinnoin. Metsäyhtiöt ovat nostaneet metsiensä kirjanpitoarvoakin. Voi kysyä, onko metsän ja puun arvon nousu pysyvä ilmiö vai kupla?

Erikoisin piirre markkinoissa on, että 25–50 prosenttia metsäjättien nettotuloksista on vuosia tullut sellusta, vaikka sen osuus liikevaihdosta ei ole kovin suuri. Metsä­teollisuus on toki pitkään tuottanut paljon sellua, mutta 2010-luvulle asti se jalosti lähes kaiken paperiksi. Nyt puolet sellusta menee vientiin, ja Kiina on suurin ostaja.

Kiinasta on 2000-luvulla tullut ”koko maailman tehdas”, jonka kaikkialle lähtevien tuotteiden pakkaamiseen tarvitaan valtavasti kartonkia. Sen tuotannossa Kiina on joutunut jo 20 vuotta turvautumaan suuressa mitassa hakkeen, kiertokuidun ja sellun tuontiin. Maan omat metsä- ja kiertokuituvarat kun eivät tuotantoon riitä.

Yllättävää on, kuinka tuottoisaa vienti Kiinaan on ollut etenkin havusellun tuottajille. Havusellusta maksetaan hyvin sen lujuus­ominaisuuksien takia ja siksi, että raaka- aineesta on ollut pulaa. Kiina on pahentanut pulaa supistamalla kiertokuidun tuonnin 25 miljoonasta tonnista lähes nollaan 2021 mennessä.

Vaje on korvattu käyttämällä omaa kiertokuitua sekä kasvattamalla selluntuotantoa ja niin kutsutun kiertosellun tuontia. Selluntuontikin on kasvanut 25 miljoonaan tonniin, josta havusellua on kolmannes.

Nyt Kiina pyrkii vähentämään riippuvuutta ajoittain kalliista tuontisellusta kasvattamalla omaa selluntuotantoaan yli 30 miljoonaa tonnia. Jo vuonna 2025 tuotantoa pitäisi olla seitsemän miljoonaa tonnia enemmän kuin nyt. Epäselvää on, missä määrin tavoitteet toteutuvat, miten Kiinan ja Aasian kuituvarat riittävät kysyntään ja mikä on tavoitteiden vaikutus sellun tuontiin – ja hintaan.

Vaikka vain osa Kiinan suunnitelmasta toteutuisi, vaikutus olisi silti suuri. Niin se olisi myös vaikka Kiinan tuotanto kasvaisi vain vähän ja tuonti säilyisi suurena. Sellun tuotanto on näet kasvamassa paljon Etelä-­Amerikassakin korkean hinnan takia.

Markkinoille voi tulla lisää havuselluakin, jota vapautuu myyntiin, kun paperituotanto laskee. Havusellun laatu- ja hintaero eukalyptuksesta valmistettuun selluun nähden ei myöskään ole mikään luonnonlaki, vaan ero voi hälventyä.

Tärkeä muuttuja kaikessa voi olla Kiinan muutos. Sen talousmalli on muuttumassa vähemmän vientivetoiseksi. Länsimaat pyrkivät puolestaan muun muassa huoltovarmuussyistä vähentämään Kiina-riippuvuuttaan. Taiwan-kysymyskin voi yhtäkkiä vaikuttaa kaupankäyntiin. Jos Kiinan globaali rooli muuttuu, vaikutus metsätuotteidenkin kauppaan ja hintoihin voi olla suuri.

Nämä kehityskulut vaikutuksineen ovat toki epävarmoja. Oletukset siitä, että Suomen vienti Kiinaan ja muualle aina vain kasvaa, on kuitenkin syytä unohtaa. Päinvastoin, on syytä varautua, että sellun myynnin ja korkean katteen sävyttämä metsäalan poikkeustila on päättymässä. Esimerkiksi viimeaikaiset kartonkiin liittyvät hankinnat ja laajennushankkeet (Oulu, Kaskinen) kielivät siitä.

Jos metsätuotteiden maailmankauppa muuttuu enemmänkin, Suomen metsäalan liikevaihto ja tulos voivat notkahtaa 5–10 vuodeksi. Uusien tuotteiden nousu tuntuvaan rooliin alan arvossa voi kestää 2020-luvun lopulle asti, ellei pitempäänkin. Voi kysyä, miten siinä välissä käy metsä­teollisuuden puuhun liittyvälle maksukyvylle ja metsän arvolle?

Kirjoittaja on joensuulainen sosiologi, joka tutkii metsäalaa, aluekehitystä ja niiden tulevaisuutta.