Luke arvioi Suomessa olevan jopa 300 ahmaa – puolet elää poronhoitoalueen ulkopuolella

Ahmakanta on runsastunut etenkin Itä-Suomessa, mutta havaintoja on tehty eteläisintä Suomea myöten. Tämä ahma kirmasi kuvanottohetkellä Ähtärin eläinpuistossa. Kuva: Petteri Kivimäki

Kahdenkymmenen viime vuoden aikana Suomen ahmakanta on moninkertaistunut, tiedottaa Luonnonvarakeskus (Luke).

Viime talven ahmakannan arvioidaan olleen 270−300 yksilöä, noin 20 prosenttia suurempi kuin edellisenä talvena.

Poronhoitoalueella liikkui arviolta 120–140 ahmaa, niistä Pohjois-Lapissa 40–60 yksilöä. Poronhoitoalueen ulkopuolella ahmoja oli 150–160.

Ahmakanta on runsastunut etenkin Itä-Suomessa, mutta havaintoja on tehty eteläisintä Suomea myöten. Kanta todennäköisesti vakiintuu lähitulevaisuudessa myös eteläiseen Suomeen.

"Suomalainen luonto tarjoaa edellytykset kannan runsastumiselle, sillä ahmojen kokonaismäärä on pieni suhteutettuna sopivien elinympäristöjen ja ravinnon määrään", kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Lukesta.

Ahma on raadonsyöjä, mutta se saalistaa myös itse pieniä ja keskikokoisia hirvieläimiä, kuten poroja ja metsäpeuroja. Sen ravintoon kuuluvat pikkunisäkkäät, jänikset, ketut, linnut ja sammakot sekä marjat.

Kojolan mukaan valkohäntäpeura on periaatteessa sopiva saalis ahmalle. Metsäkauriin on havaittu päätyneen ahman saaliiksi ainakin Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla.  

" Anni Koskelan väitöstutkimuksen mukaan ahma saalistaa usein metsäjäniksiä. Rusakon voisi olettaa kelpaavan Etelä-Suomessa."

Eläintä auttaa myös hirvenmetsästys, sillä alkutalven tärkeimpiä ravinnonlähteitä ovat kaadettujen hirvien suolistamisesta maastoon jäävät roippeet.

Ahmakannan koon muutoksia arvioidaan kolmen eri aineiston: riistakolmioiden, erillislaskentojen ja petoyhdyshenkilöiden Tassu-tietojärjestelmään kirjaamien havaintojen perusteella.

Alueellisesti kattavin ja menetelmällisesti vakiintunein aineisto ovat riistakolmiot, joita on perustettu koko maahan 1 000 pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Pohjois-Lapin osalta arvio pohjautuu reittipohjaisiin erillislaskentoihin ja pistehavaintoihin.

Urosahmojen elinpiiri saattaa olla useita tuhansia neliökilometrejä. Yhden uroksen elinalueella saattaa elää useita naaraita. Naaraiden elinpiiri on satoja neliökilometrejä.

Ihmisen aiheuttama ahmojen kuolleisuus on vähäistä. Viimeisen kahden vuoden aikana maa- ja metsätalousministeriö on sallinut kahdeksan ahman rajoitetun metsästyksen poikkeusluvilla.

Vuotuinen kahdeksan ahman poistaminen ei ole mitattavasti vaikuttanut ahmakannan kokoon. Määrä korvautuu lisääntymisen kautta, toteaa Kojola.