Pohjoisiin oloihin sopeutunut eläin on yhä useammin pulassa luonnossa

Metsäjänis vaihtaa talveksi valkoisen talviturkin, mutta jos lunta ei tule, suojaväri kääntyy itseään vastaan. Kuva: Hannu Huttu

Moni pohjoisen nisäkäs ja lintu vaihtaa syksyllä turkkinsa valkoiseen. Suojavärin vaihtaminen ei usein enää kannattaisi. Siinä missä metsäjänis saa lumisessa maisemassa piileskellä valkoisessa asussaan rauhassa, on valkoinen turkki yhä useammin huutomerkki ja kutsuhuuto pedoille.

"Metsäjäniskannat ovat romahtaneet 1990-luvun alussa ja pysyneet pieninä. Yksi syy voi olla lumettomuus, kun ne jäävät helpommin petojen saaliiksi", sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kaarina Kauhala.

Eläinten sopeutuminen yhä lumettomampiin talviin Etelä-Suomessa on vaikeaa, sillä karvan vaihtamista säätelevät hormonit. Turkinvaihdon käynnistää syksyisin valon väheneminen eli päivän lyheneminen.

"Metsäjänikset ovat ihan valkoisia jo loppusyksyllä. Ajan mittaan valkoiset karsiutuvat joukosta, jos lumettomuus yleistyy."

Kokovalkoiseen vaihtavat myös lumikko, kärppä, naali sekä linnuista riekko ja kiiruna. Myös muun muassa oravalla turkki alkaa talven lähestyessä harmaantua. Harmaaselkäinen orava sulautuu hyvin huurteisen puunrungon väritykseen.

Kauhalan mukaan lajien hitaan sopeutuminen vallitseviin oloihin voi nähdä rusakolla, joka levisi Suomeen sata vuotta sitten. Alun perin jänis ei vaihtanut turkin väriä lainkaan, mutta nykyään osa yksilöistä harmaantuu talveksi. "Jos lumettomat talvet yleistyvät, se kehitys varmaankin pysähtyy."

Turkin värin lisäksi muutkin talviseen luontoon sopeutuneet ominaisuudet kääntyvät tarkoitustaan vastaan. Metsäjäniksen leveät tassut ovat esimerkiksi kuin lumikengät, joilla se liikkuu ketterästi hangella.

"Jos ei ole lunta, kettu ei uppoa hankeen ja saa jäniksen kiinni helpommin", Kauhala sanoo.

Erityisen suuri uhka lumen vähyys on uhanalaiselle saimaannorpalle, joka tekee jäälle lumipesän. Hallille eli harmaahylkeelle riittää poikimiseen pelkkä jää. Niiden kuutit, jotka syntyvät lämpimänä talvena luodoille, ovat tuoreen tutkimusten mukaan selvästi jäällä syntyneitä heikkokuntoisempia.

Lämpiminä talvina syntyneet hallinaarat lisääntyvät vielä aikuisenakin heikommin kuin kylminä talvina syntyneet yksilöt.

"Ajojäille poikivilla naarailla emä pystyy hoitamaan ja imettämään kuutit paremmin. Luodoilla naaraat pakkautuvat pienille luodoille. Siellä taudit leviävät helpommin ja häirintää on enemmän. Naaraat tulevat siellä myös kiimaan pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Luodoilla syntyneet kuutit ovat laihempia, ja vielä aikuisenakin näkyy, millaisina talvina ne ovat syntyneet.