Omavaraisuus ei aina ole ollut muodikasta

Metsät ovat niitä harvoja luonnonvaroja, joiden suhteen Suomi on yliomavarainen.  Kuva: Lari Lievonen

MT Metsä|Metsäteollisuus

26.10.202217:15

Kolumni

Juha Kaihlanen

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja jo sitä ennen koronapandemia ovat nostaneet omavaraisuuden arvostusta niin yksittäisen ihmisen, yritysten kuin valtioidenkin mielissä nopeasti.

Mistä saa klapeja pirtin lämmitykseen, jos sähkökatkos yllättää tai sähkön hinta kohoaa pilviin talven kireimmillä pakkasilla? Kuinka käy yrityksen tuotannon, kun komponenttien pitkät hankintaketjut pettävät? Tai miten kansakunta voi laskea tulevaisuutensa roistovaltion kanssa tehtyjen sopimusten varaan?

Monet uhkakuvat ovat muuttuneet todeksi sekä meillä että muualla Euroopassa.

Omavaraisuus ei aina ole ollut muodikasta.

Ennen 1990-luvun lamaa Suomessa elettiin kasinovuosia, jolloin yrityselämässä puhalsivat uudet puhurit. Markkinoilta sai kaiken halvemmalla, jos vain oli riittävän nokkela, kuului uusi oppi.

Metsäteollisuudessa uusia raikkaita ajatuksia esitti Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin johto, joka hankki pankin hallintaan monialakonserni Tampellan. Skopin johdossa pohdiskeltiin, ettei metsäteollisuusyhtiön kannattaisi omistaa edes paperi- tai kartonkikoneita, koska niitäkin voisi vuokrata muilta.

Skop ei oppejaan ehtinyt toteuttaa, sillä Tampellan tarina päättyi yhdessä pankin kanssa käytännössä konkurssiin, ja yhtiön metsäteollisuus myytiin vuonna 1991 Enso Gutzeitille eli nykyiselle Stora Ensolle.

Omavaraisuus ei ollut korkeassa kurssissa Stora Ensossakaan vuosituhannen vaihteessa, kun yhtiö päätti myydä metsänsä Ruotsissa Bergvik Skogille ja Suomessa Tornatorille.

Tehtaiden ulkopuoliset, yhteensä noin 1 100 megawatin vesivoimalat ja muutaman sadan megawatin osuudet ydinvoimaloista Ruotsissa ja Suomessa Stora Enso myi Fortumille. Stora Enson silloisen johdon mielestä voimaloita ei kannattanut omistaa, koska sähköä sai ostaa edullisesti sähkömarkkinoiden vapauduttua.

Jälkiviisaana voi pohtia, millainen arvo tuolloin myydyn vesi- ja ydinvoiman omistuksella Stora Ensolle olisi nyt, varsinkin kun voimaloiden kaupasta saatuja rahoja yhtiö sijoitti miljardien tappiot aiheuttaneeseen Consolidated Papersin ostoon.

Metsien omistuksen suhteen Stora Ensossa mielet ovat muuttuneet ja yhtiö uskoo taas omavaraisuuteen. Ruotsissa yhtiö on jo hankkinut metsät takaisin suoraan omistukseensa ja se kuuluu nyt yli kahdeksan miljardin euron metsäomaisuudellaan maailman suurimpien yksityisten metsänomistajien kärkeen.

Omavaraisuutta energiantuotannossa ei Suomessa ole valtion tasollakaan aina ollut kovin muodikasta korostaa. Onneksi meillä ei kuitenkaan päädytty tekemään Saksan kaltaisia ratkaisuja. Siitä kai Suomessa suuri enemmistö on nyt yhtä mieltä. Nekin, jotka vastustivat kiihkeästi ydinvoiman lisäämistä.

Mielet ovat muuttuneet myös niistä ajoista, kun Hornet-hävittäjien tilalle esitettiin ilmeisen vakavasti ilmapuolustuksen hankkimista Ruotsista ostopalveluna.

Metsien käytön vastustaminen alkaa muistuttaa monin paikoin aiempaa ydinvoiman vastustusta. Metsät ovat niitä harvoja luonnonvaroja, joiden suhteen Suomi on yliomavarainen. Metsien taloudellisen hyödyntämisen puolustaminen ei silti ole muodikasta. Sen sijaan monille tärkeintä on hakkuiden vastustaminen.

Ruuantuotannon omavaraisuuden merkityksestä vallitsee laaja kansallinen yksimielisyys. Keinot omavaraisuuden turvaamiseen ovat kuitenkin hukassa. Siitä kertoo maatilojen syvenevä ahdinko tuotannon jatkamisen vaikeutuessa entisestään.

Kirjoittaja on MT:n metsätoimittaja.