WWF:n metsänhoito-opas jalkauttaa metsien monikäyttöä

"Hoitotahto" voidaan liittää puukauppasopimukseen tai tarjouspyyntöön. Se viestii metsäammattilaiselle, että metsänomistaja on kiinnostunut edistämään monimuotoisuutta. "Rikas metsäluonto elpyy, kun sille annetaan mahdollisuus", WWF:n metsäasiantuntija Annukka Valkeapää kertoo. Kuva: Markku Vuorikari

WWF:n uuden ohjekirjan sisältö on jaoteltu elinympäristöihin ja toimenpiteisiin, joilla yksityismetsänomistaja voi parantaa luonnonhoidon tasoa metsissään.

"Suomalainen metsäluonto on vaarantunut ja useat, ennen yleiset lajit ovat nyt harvinaisia", WWF:n metsäasiantuntija Annukka Valkeapää kertoo.

"Halusimme koota tiiviin paketin tärkeimmistä seikoista, joilla monimuotoisuus voidaan huomioida. Samalla haastamme metsänomistajan mukaan tutustumaan oppaaseen ja ottamaan vinkkejä käyttöön omassa metsässään."

MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkaraisen mielestä opasta olisi voitu työstää yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

"Olisimme toivoneet yhteistyötä jo alusta lähtien, eikä vain viime metreillä, kun opas oli jo painossa", Hakkarainen kertoo.

Oppaassa metsänhoidon käytäntöjä tarkastellaan myytteinä. Ensin esitetään väite, joka kumotaan faktalla. Sen jälkeen kerrotaan, kuinka eri luonnonhoidon toimenpiteet hyödyttävät niin metsänomistajaa kuin luontoakin.

Esimerkkeinä myyteistä ovat, että säästöpuut ovat roskapuita tai metsä pitää raivata siistiksi alikasvospuista hakkuiden yhteydessä.

"Esittelemme metsänhoitotoimia myyttien purun kautta. Asenteet muuttuvat kentällä ja olemme halunneet avata näitä esimerkkien avulla", Valkeapää valaisee.

Hakkarainen pitää esitystapaa turhana vastakkainasetteluna.

"Väittämät, joita opas esittää, eivät kuvaa nykyajan metsänomistajan käsityksiä metsänhoidosta. En tunne ketään, jota ajattelisi lehtipuita roskapuina."

Opas ei Hakkaraisen mukaan tuo mitään uutta Tapion metsänhoidon suosituksiin, jotka ovat jo kentällä ahkerassa käytössä.

"Tämä on WWF:n oma harjoitus ja metsänomistajat lähtevät mukaan tai ovat lähtemättä."

"Toimet, joita opas esittelee, ovat hyviä käytäntöjä metsätalouden luonnonhoidossa. Metsäluonnon kannalta samaan lopputulokseen päästään kuitenkin uudella metsälailla, metsänhoitosuosituksilla ja PEFC-sertifioinnilla", Hakkarainen painottaa.

Kohderyhmänä oppaalle ovat yksityismetsänomistajat.

Valkeapää uskoo, etteivät talous- ja monimuotoisuuskysymykset ole toisiaan poissulkevia. Metsäluonnon huomioiminen johtaa usein myös taloudellisiin etuihin, hän kertoo.