Etelä-Pohjanmaan kansallispuistoherättää tunteita puolesta ja vastaan

Juhani S. Ojalan (vas.) ja Heikki Alakarhun takana olevasta Hirvijärven tekoaltaasta pitäisi tulla osa kansallispuistoa. Juha Harju Kuva: Viestilehtien arkisto

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri teki viime kesäkuussa Etelä-Pohjanmaan liitolle aloitteen kansallispuistosta. Piirin puheenjohtaja Juhani J. Ojala kehuu puistoksi mielittyä aluetta maakunnan erämaisimmaksi, jossa on metsien lisäksi lähes luonnontilaisia soita.

Valmiita, mutta erillisiä luonnonsuojelu- ja Natura-alueita on lähes 1 400 hehtaaria. Kaavaillulla suojelualueella on muun muassa Hirvijärven tekoallas. Maakuntakaavaan seudulta on merkitty noin 700 hehtaaria retkeily- ja virkistysaluetta.

Hanketta puuhaavat mielivät myös Seinäjoen keskustan eteläpuolisen Karvasuo-Honkasuon liittämistä puiston alueeseen. Se on yli 10 neliökilometrin laajuinen luonnontilainen suokokonaisuus.

Ojalan mukaan myös Seinäjoen kaupungin ja Lapuan seurakunnan omistamia maita voisi ottaa suojeluun.

Yhteisöjen ja yritysten omistamia rakennuksia ja rakennelmia alueella on riittävästi esimerkiksi opastuskeskuksen virkaa hoitamaan.

Linnusto on monipuolinen. 227 tavatusta lajista 140 pesii alueella.

Puistohankkeen vastustajat eivät näe alueella merkittäviä luontoarvoja. Alueet poikkeavat muusta eteläpohjalaisesta talousmetsä- ja suoalueesta vain siinä, ettei jokaisesta kunnasta löydy voimakkaasti säännösteltyjä tekoaltaita. Kaksi tekoallasta on suunniteltu liitettäväksi kansallispuistoon.

Maakuntalehti Ilkan yleisönosastossa on käyty vilkasta puistokeskustelua. Nimimerkki Hankkeen tosiasiallista tarkoitusta aprikoiva on löytänyt luonnonsuojelupiiristä uutta ajattelua. Normaali metsä- ja suomaa tekoaltaineen onkin luontoarvoiltaan kansallispuistoksi kelpaava.

Metsänomistajien liitto Länsi-Suomen johtaja Marko Mäki-Hakola korostaa Ilkassa, että metsänhoitoyhdistykset neuvovat metsänomistajia ottamaan luontoarvot huomioon jokaisessa metsässä tehtävässä toimessa.

”Käytännössä kaikki metsänomistajat ovat mukana PEFC-metsäsertifioinnissa. Etelä-Pohjanmaalta ei löydy toista toimijaryhmää, joka panostaisi yhtä paljon metsien monimuotoisuuteen kuin metsänomistajat”, Mäki-Hakola muistuttaa.

Metsänomistajat ovat erityisen näreissään siitä, ettei heidän edustajiaan ole edes esitetty asiaa valmistelevaan neuvottelukuntaan.

Erityisen ärhäkästi puistohankkeeseen ovat reagoineet metsästäjät. Suomen kansallispuistoissa kun on tapana kieltää metsästys, tai sallia se vain poikkeustapauksissa.

Suomen metsästäjäliiton Pohjanmaan piirin hallitus ei missään tapauksessa hyväksy metsästysrajoituksia alueille, joilla niitä ei aikaisemmin ole ollut.

Piirihallitus korostaa, ettei metsästys tuhoa luontoa eikä vahingoita alueen luontoarvoja. EU ei piirihallituksen mukaan vaadi metsästyksen kieltämistä Natura-alueillakaan.

Metsästäjäliiton Pohjanmaan piirin hallitus epäilee esitettyjä lukuja puiston merkityksestä maakunnan matkailulle ja kuntien taloudelle. Lisäksi piirihallitus paheksuu, ettei luonnonsuojelupiiri kutsunut metsästäjäjärjestöjä alueen katselmukseen.

Ojala vastaa, että Suomen riistakeskuksen Pohjanmaan riistapäällikkö oli katselmuksessa mukana. Ojala muistaa mainita olleensa metsästäjä, joka 1960-luvulla oli perustamassa metsästysseuraa ja oli sen ensimmäinen sihteeri.

Pohjanmaan alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Heikki Alakarhu ihmettelee suomalaista väkisinsuojelua. Pienen piirin pyrkimykset kaiken kieltämiseen eivät kuulu hyvään yhteiskunnallisten asioiden hoitoon, varsinkin kun ne pyritään salaamaan viimeiseen asti.

Alakarhu on eri lähteistä saanut kuulla, että metsästys tullaan kieltämään pääosissa Etelä-Suomen Natura-alueita. Aikoinaan valtioneuvosto lupasi aivan muuta.

Alakarhu kaipaa pikaista tietoa, kuinka suurta puistoa suunnitellaan. Samaa tietoa ovat vailla monet muutkin.

REIJO VESTERINEN

Avaa artikkelin PDF