Viljelijä-metsänomistaja heittäisi perintöveron romukoppaan

"Minun mielestäni hoidettu metsä on kaunista katseltavaa", Elina Kolosalmi sanoo. Kuva: Rami Marjamäki

Jos Elina Kolosalmi saisi muuttaa yhden asian, se saattaisi olla metsätalouden verotus.

"On perintövero, on varainsiirtovero. Sukupolvenvaihdos on ainoa, jossa ei makseta veroa. Joskus tuntuu, että metsät eivät kasva yhtä paljon kuin verottaja ottaa välistä!"

Kolosalmen mielestä yletön verojen maksaminen passivoi metsänomistajia. Se taas ei ole tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi kuolinpesiä ei jakseta purkaa, sillä jos joku haluaa luopua osuudestaan ja toinen ostaa sen, taas maksetaan veroa metsistä, joiden perimisestä on vasta maksettu.

Ruotsissa ja Saksassa perinnön saanut saattaa selvitä kokonaan ilman veroseuraamuksia, ja Kolosalmen mielestä Suomen sopisi ottaa mallia niistä.

Eikä siinä vielä kaikki.

"Kun myy puuta yli 30 000 eurolla vuodessa, yli menevän osan myyntitulojen veroprosentti kasvaa 30:stä 34:ään", Kolosalmi päivittelee.

Hän huomauttaa, että metsään, jossa pystyy tekemään isoja hakkuita, on sijoitettu paljon rahaa vuosien mittaan – ja jos esimerkiksi hoitotöitä on teetetty ulkopuolisella, niistäkin on maksettu arvonlisäverot.

Jos perintö- ja pääomatuloveroja on pakko maksaa, tulisi ne Kolosalmen mukaan maksaa edes siihen kuntaan, jossa perintö sijaitsee.

Kolosalmi tietää paljon verojen maksamisesta, sillä hänestä tuli leski yllättäen viisitoista vuotta sitten, vähän alle viisikymppisenä.

Siihen asti Eerolan tilalla oli ollut pihvikarjaa. Miehen kuolema pakotti vaihtamaan tuotantosuunnan vähemmän työtä vaativaan viljanviljelyyn.

Vajaat 40 hehtaaria peltoa ja noin 75 hehtaaria metsää jäi Elina Kolosalmen ja hänen Vantaalla asuvan tyttärensä nimiin, poika maksettiin ulos. Jotta tarvittavat rahat saatiin, metsiin tehtiin isot hakkuut.

"Metsät ovat se pankki, tuki ja turva, josta saadaan rahaa yllättävissä tilanteissa. Mistä muualta otetaan kaksikymppisten opiskelijoiden perintöverot, ellei metsästä?"

Niinpä tilalla kasvaa nyt paljon nuorta metsää.

"Kun metsää on hakattu, minulle on kunnia-asia, että se myös hoidetaan ajallaan."

Lähes viidentoista vuoden takaisten hakkuiden jälkeen taimikonhoitotöitä on riittänyt. Yhteensä noin 40 hehtaaria on raivattu tänä aikana. Työt on teetetty paikallisella metsänhoitoyhdistyksellä, mutta Kolosalmi kertoo seuranneensa niitä mielenkiinnolla.

"Jotain asiakkuudesta kertoo se, että kun täytin kuusikymmentä vuotta, sain metsänhoitoyhdistyksen johtajalta viirin", Kolosalmi naureskelee.

Maaseudulla ei olisi mitään, jos siellä ei olisi metsäteollisuutta, Kolosalmi sanoo. Hänen mielestään on kummallista, että Suomi pyrkii itse rajoittamaan metsiensä hakkuita.

"Ei Putinkaan kysy Hautalalta tai Pietikäiseltä, paljonko Venäjällä hakataan metsää. Olen sitä mieltä, että maailma ei pelastu, vaikka Suomessa oltaisiin ilman hakkuita. Venäjä on valtava maakaasun tuottaja. Mitä ovat meidän metsistämme syntyvät päästöt sen rinnalla?"

Kolosalmen mukaan metsäteollisuus kantaa Suomessa vastuunsa. "Sen jätteiden käsittely on varmaan maailman parasta."

Sitä paitsi maaseudulla, esimerkiksi entisessä Längelmäen kunnassa, jossa Kolosalmen metsät sijaitsevat, ei olisi paljon mitään, jos siellä ei olisi metsiä.

Metsät tuovat hyvinvointia paitsi omistajilleen myös maaseudun metsäkoneurakoitsijoille ja tukkiautoilijoille sekä sahojen ja paperitehtaiden työntekijöille.

Kuitenkin yli 60 prosenttia yksityismetsistä kuuluu kaupunkilaisille, Kolosalmi huomauttaa.

"Sitä ei tule ajatelleeksi, miten paljon pääomaa täältä valuu pääkaupunkiseudulle."