Maaseutuyrittäjä Pertti Koistinen, Liperi Siemenestä kaikki lähtee
13.4.201116:00
Tässä ollaan ravintoketjun alkulähteillä ja ylpeänä siitä. Kaikki alkaa siemenestä, liha ja maitokin.
Minä olen syntynyt multaa kynsien alla. Muistan jo kansakoulusta koskettavan kertomuksen Maahan käsiksi, missä miehet kynti hevosella peltoa. Siinä oli jotakin, joka kolahti minuun. Se multa tuoksui miesten puheissa.
Minulla on oikeastaan kaksi rakkautta. Suurin rakkaus on siementuotanto ja kaikki, mikä siihen liittyy: siemenen kunnostus, pakkaus ja myynti.
Metsä on salarakas, osa ammattia sekin.
Siementä meidän tilalla on tuotettu vuodesta 1978 lähtien. Silloin saatiin siemenpakkausluvat, ensimmäisenä Pohjois-Karjalassa. Tämähän on luvanvaraista toimintaa ja kohtuullisen tarkkaan valvottua.
Siemenviljelijän vuosi menee niin, että keväällä ostetaan kantasiemenet jalostajalta tai toisilta tilasiemenyrittäjiltä, jotka ovat erikoistuneet kantasiemenen tuotantoon.
Toukokuussa on kylvöt, kesä–heinäkuussa kasvinsuojeluruiskutukset, heinä–elokuussa viljelystarkastukset, elo–syyskuussa sadonkorjuu ja kuivaus. Lokakuussa alkaa lajittelu ja pakkaus, ja sitä riittää koko talveksi.
Kiireisin aika on kevättalvi, kun toimitetaan siementä tiloille ja tukkukauppaan.
Tärkeintä tässä hommassa on taloudellinen tulos. Se antaa perustan, että pystyy harjoittamaan työtä vuodesta toiseen.
Tärkeää on myös keväällä mullan tuoksu ja syksyllä viljan ja sänkipellon tuoksu. Luontohan tässä antaa voimaa. Pelto rupeaa heti elämään, kun se kylvetään. Viikottain se muuttuu.
Vuosien erilaisuus kiehtoo. Kahta samanlaista ei ole. Siementen koko, paino, itävyys ja väri vaihtelevat. Niitä pitää osata käsitellä sen mukaan.
Huonojakin vuosia tulee, mutta niihin pitää varautua pitkäaikaisella taloussuunnittelulla.
Työ vaatii hyvää kuntoa. Kahdesta kolmeen kertaan kesässä kierretään pellot. Kävellään kahestaan vaimon kanssa 20–30 metrin sarkoihin ja katsotaan, ettei kasvustossa ole siemenviljelmään kuulumattomia kasveja. Ne kitketään pois.
Hyvällä säällä kävely on ihan mukavaa, kun muutenkin patikointi ja luonnossa liikkuminen on meidän harrastus.
Tässä työssä saa elämyksiä, joita ei tule muualta. Kerran kylväessäni huomasin töyhtöhyypän pesän, missä oli juuri poikaset kuoriutumassa. Ensin tuli yksi, kohta toinen ja kolmas. Ihan näin, kun se poikanen koputti nokalla kuorta. Soitin emännälle, että onko täytekakkua, tuo pellolle, niin juodaan varpajaiskahvit. Oli se niin iloinen perhetapahtuma.
Toimitamme siementä pääsääntöisesti Pohjois-Karjalaan, mutta jopa Ouluun ja Sotkamoon asti. Asiakkaita on satoja.
Tässä on saanut käydä semmoista elämän akatemiaa, jota ilman olisi paljon köyhempi. Pohjoiskarjalainen ihminen on huippuhyvä. Asiakastiloilla näkee uskomatonta ammattitaitoa ja oivalluksia. Eikä yhtään luottotappiota ole tullut.
Onhan niitä ikäviäkin puolia. Kun EU:hun mentiin, niin tarkastustoiminta muuttui. Pitää vain ihmetellä, miksi kaikkia direktiivejä pitää pilkuntarkasti tänne susirajalle soveltaa. Joskus siementä ei hyväksytä eikä se saa sertifikaattia, vaikka se kelpaisi hyvin viljelijälle.
Yllättävä iso koneremonttikin suututtaa, mutta saahan siitä verovähennyksiä. Pitää vain asennoitua, että niitä sattuu.
Tämä on ollut erinomainen ammatti, niin minulle kuin emännällekin. Emäntä on hoitanut kirjanpidon ja tietokonepuolen – minä kun en yhtään tykkää istumahommista. Vielä kun on pystytty työllistämään yksi mies 30 vuotta ja kesäisin koululaisia, niin siitä on hyvä mieli. Muistaahan sen itsekin, miten tärkeä oli ensimmäinen kodin ulkopuolelta hankittu tili.
Onnistuminen vaatii ammattitaitoa, huolellisuutta ja innostunutta asennetta. Tätä on nyt yli 30 vuotta harrastettu, ja on saatu lukuisa määrä tyytyväisiä asiakkaita. Ilman heitä ei jaksaisi; jos ei olisi tunnetta, että on tarpeellinen.
Puolentoista vuoden päästä aion jäädä eläkkeelle. Pidätän itselleni oikeuden senkin jälkeen niittää ojan- ja tienvarsia ja kävellä keväisin ja syksyisin pelloilla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
