Suomi pyrkii luomussa Euroopan kärkeen

Luomun viemää

Luomu elää vauhdikasta kasvua Euroopassa. Suomessa kasvua vasta ounastellaan, mutta luomumarkkinoiden kehittämisstrategiassa tavoite on asetettu korkealle: Suomi on luomun johtava maa Euroopassa vuonna 2015.

Vähittäiskaupan myynnistä luomuruuan osuus on kuusi prosenttia vuonna 2015, sanotaan strategiassa. Vuonna 2005 osuus oli 0,9 prosenttia eli kasvuvauhdin pitäisi olla melkoinen, jotta tavoitteeseen päästään.

Finfood Luomun uusi yksikönjohtaja Sampsa Heinonen uskoo, että tavoite toteutuu, kun saadaan isot tuoteryhmät liikkeelle. Upeana esimerkkinä hän mainitsee luomukananmunat, joiden myynti kasvoi viime vuonna 50 prosenttia.

”Luomumunat ovat menestystarina, joka on syntynyt kymmenessä vuodessa. Niiden myynnin arvo oli viime vuonna jo lähes 8 prosenttia munamarkkinoista. Tuottajia on kuitenkin vain puolensataa eli pieni määrätietoinen porukka voi saada aikaan suuren muutoksen.”

Kananmunissa kuluttaja ymmärtää luomun lisäarvon, mutta miten samanlainen vauhti saataisiin vaikkapa luomulihan menekkiin? Heinonen pohtii.

”Kuluttajien käyttäytyminen muuttuu hitaasti., mutta esimerkiksi ilmastonmuutos on kahdessa vuodessa muuttanut ajattelutapoja yllättävästi. Myös keskustelut geenimuunnellusta rehusta ja eläinten kohtelusta ovat sataneet luomun laariin.”

Luomun notkahdukseen tämän vuosikymmenen alussa Heinonen pitää pääsyynä Lidlin tuloa markkinoille ja sitä seurannutta hintasotaa. Ketjut innostuivat kisaan ja osa kuluttajista seurasi perässä. ”Suomalainen on hintaherkkä, mutta samalla ketjut jättivät kehittämättä luomuvalikoimaa niille, joiden ostoja hinta ei ratkaise. Ruokakulttuurikeskustelu kertoo enemmistön suhtautumisesta ruokaan. Edullisia vaihtoehtoja pitää olla, mutta halpuus ruuan tärkeimpänä ominaisuutena aliarvioi ihmistä.”

Suomessa on noin neljätuhatta luomutilaa, joista 40 prosentilla on eläimiä. Näistä eläimistä vain alle kolmannes on luomueläimiä.

”70 prosenttia ei ole siirtänyt eläimiä luomuun. Onneksi luomueläintuotannon siirtymävaihetuki alkaa näkyä myös tuotantomäärissä samaan aikaan kuin markkinoilla on merkkejä luomuaallosta. Valio on tehnyt uusia luomusopimuksia ja tuonut markkinoille uusia tuotteita. Lihapuolella isot lihatalot ovat vielä varovaisia, mutta pienet, kuten Jukan Kotiliha Punkalaitumelta, ovat onnistuneet innovatiivisuudellaan ja joustavuudellaan.”

”Vauhti on jo johtamassa luomulihapulaan. Tässä olisi mahdollisuuksia tavanomaisella puolella kustannuspaineista kärsiville tuotannonaloille.”

Luomun käyttöä voidaan edistää monta väylää pitkin. EkoCentria on vuodesta 1999 pureutunut ammattikeittiöiden kestävään kehitykseen ja lanseerannut niille Portaat luomuun -ohjelman Finfood Luomun kanssa.

Portaat luomuun -ohjelmassa keittiö voi osoittaa käyttävänsä luomutuotteita, vaikka se ei tarjoakaan EU-säädösten mukaisia luomuaterioita.

Aluksi mukaan lähti 40 keittiötä vuonna 2002. Nyt keittiöitä on lähes kolmesataa, kun Mikkelin kaupunki ilmoittautui mukaan.

Koordinaattori Anu Salo olisi odottanut nopeampaa kehitystä, mutta ongelmia on ollut luomun hinnoissa ja saatavuudessa.

Luomu on Salon mielestä oivallinen vaihtoehto ammattikeittiöille. Esimerkiksi kun allergiat ovat lisääntyneet, luomutuotteet sopivat monelle, koska niissä on vain vähän lisäaineita. Toiseksi eettiset periaatteet ja kestävä kehitys puhuvat luomun puolesta.

”Mutta kyllä tavanomaisellakin puolella viljellään luontoa kunnioittaen, eikä ulkomailta tuotu luomu ole yhtä ekologinen valinta kuin kotimainen tavanomainen, jos otetaan esimerkiksi vaikka omena”, Salo muistuttaa.

Tärkeimpänä perusteena luomun käytölle Salo nostaa maun. ”Joissakin tuotteissa eron huomaa selvästi.”

Suomussalmelainen Kiantama jalostaa luomumarjoja ja myy teollisuudelle marjaraaka-ainetta, jauheita, kuivattuja marjoja ja tiivisteitä. Mustikka, puolukka ja lakka tulevat Suomesta, mutta karpaloa ostetaan muualtakin.

Kiantama sai luomusertifikaatin vuonna 1999. Viime vuosina luomu on kasvattanut suosiotaan maailmalla, mutta Suomessa se ei ole niin kova sana, arvioi avainasiakaspäällikkö Annikki Kyllönen. ”Meillä ajatellaan kai, että ruoka on muutenkin puhdasta.”

Luonnonmukaisesti kasvanut metsämarja tuntuu ensi kuulemalta hullulta ajatukselta, sillä eihän puolukoita tai lakkoja lannoiteta tai ruiskuteta. Eivätkö kaikki metsämarjat ole luomua?

Eivät suinkaan. Marjojen ostopisteisiin on jaettu kauden alussa luomukartat, joihin on merkitty, mistä saa poimia luomumarjoja. Luomumarjojen keruualueella ei esimerkiksi saa olla käytetty viimeisen kolmen vuoden aikana mitään kemiallisia aineita, kuten metsälannoitteita. Keruualueen on myös oltava tietyllä etäisyydellä tiestä. Luomusertifioituja alueita on Suomessa kahdeksan miljoonaa hehtaaria.

”Meille luomu on positiivinen asia. Sen jäljitettävyys on helppo, sillä luomussa kaikki asiat kirjataan tarkasti ja luomutarkastaja käy pari kertaa vuodessa”, Kyllönen toteaa. Kiantama maksaa luomumarjoista saman verran kuin tavanomaisista.

Luomun osuus Kiantaman liikevaihdosta on vasta muutaman prosentin luokkaa ja suurin osa menee vientiin. Osuus on kuitenkin kasvussa. Viime vuonna Kiantamalla oli kaksi luomumarjojen ostopistettä, tänä vuonna kuusi. Kiantama on mukana Organic Food from Finland -vientirenkaassa. ”Odotamme luomulta paljon”, Kyllönen sanoo.

Luomun viemää

Anita ja Heikki Ovaskainen viljelevät Anitan kotitilaa Valtimolla Pohjois-Karjalassa. Kun tila alkoi siirtyä luomuun 1990-luvun alussa, asialle vielä naurettiin. Vaan ei naureta enää. ”Joka tilalla kasvaa apilaa. Luomu on aatteellisesti hyväksytty. Kylän suurin tila, 250 hehtaaria ja 70 lehmää, on nykyisin luomuna”, Heikki Ovaskainen kertoo.

Ovaskaisille luomuviljely on järkivalinta. ”Viljellään eli hoidetaan maata niin, että ravinteet palautetaan kiertoon. Sitä varten meillä on elukat ja viherlannoitus. Apila kynnetään peltoon.”

Luomussa on jonkun verran enemmän työtä kuin tavanomaisessa viljelyssä ja sadot ovat usein pienemmät. Isäntä rehvasteleekin viime vuoden kaurasadolla, joka oli 6 000 kiloa hehtaarilta. ”Viherkasveilla satotaso on lähes sama kuin tavanomaisessa, viljassa pienempi. 6 000 oli huippu. Lisbeth-kaura tuottaa 1 500 kiloa hehtaarilta, mutta siitä tulee paremman makuinen puuro.”

Puuronkeitto on Ovaskaisten toinen elinkeino. Perhe pyörittää Puukarin pysäkkiä, maaseutumatkailutilaa, joka tarjoaa lähiruokaa ja luomua. ”Luomu on meille makuasian lisäksi myös eettinen valinta.”

Paikallisen kaupan luomuvalikoima on melko vaatimaton. Maitoa saa, mutta luomupiimän myynti loppui välillä. Omasta takaa saadaan viljatuotteita.

Pienten luomujalostajien hiipuminen surettaa ruokapalveluyrittäjiä. ”Lumolasta sai hyvää juustoa.”

Heikki Ovaskainen uskoo, että luomuviljely on vastaus ilmastonmuutokseen. ”Keinolannoitteiden teko aiheuttaa rikkipäästöjä ja rahtaaminen vie energiaa. Jos Suomessa viljeltäisiin tehokkaasti luomuna kaksi miljoonaa peltohehtaariamme, siitä riittäisi meille kaikille, mutta ei enää Afrikan nälkää näkeville.”