Terveisiä Onnelasta!

Mukavaa syksyn alkua kaikille Kantrin lukijoille! Täällä nautiskellaan viimeisistä aurinkoisista päivistä metsälaitumella. Kesä mennä sujahti vanhalla rutiinilla.

Me Kultu Kimalluksen, Kanelin, Kirvelin ja Karoliinan kanssa pidimme vanhoina konkareina jöötä pikkulikoille, jotka vasta ensimmäistä kesää opettelivat olemaan laitumella. Laitumelle laskussa nuo pöhköt pikkulikat – Leonore, Lennox, Lyti ja Likööri - säntäilivät pitkin poikin ja jokaisen piti vuorollaan käydä kokeilemassa, että kyllä siitä aidasta sätkyt saa, kun siihen turpansa tunkee.

Äkkiä se intoilu siitä laantui ja kesä meni oikein lokoisasti ja sopuisasti.

Kaneli oli meistä ainoa, joka kävi kokeilemassa olisiko heinä aidan tuolla puolen makoisampaa. No, ei ollut, ja aika nopeasti neiti itsekin tajusi tehneensä virhearvioinnin. Paljon vaikeampaa olikin sitten keksiä, mistä pääsisi takaisin tuttuun porukkaan. Ihan siinä meinasi Kanelille hätä tulla ja juoksujalkaa paineli aidan vieressä kulkevaa metsätietä edestakaisin. Onneksi isäntä tuli pelastamaan tilanteen ja päästi veräjästä takaisin porukkaan.

Meillä on laitumella nähty iloinen perhetapahtumakin, kun Kirveli teki pienen lehmävasikan kuusen juurelle. Mintuksi nimetty vasikka oli oikein pirteä ja kävellä köpötteli reippaasti äitinsä perässä navetan poikimakarsinaan lepäilemään. Myös Kaneli sai lehmävasikan kesän aikana, ja se sai nimekseen Meirami. Kultu Kimalluksen sonnipoika syntyi viimeisimpänä.

Nyt meitä vanhempia hiehoja on laitumella enää Karoliina ja minä. Ja parin viikon päästä meikäläiselläkin loppuu kesäloma ja pitäisi siirtyä sisätiloihin odottelemaan H-hetkeä. Lokakuun alussa pitäisi syntyä ensimmäinen vasikkani!

Mitäs veikkaatte, tuleeko tyttö vai poika? M:llä alkavia nimiehdotuksia otetaan vastaan!

Syysterveisin,

Kantri-hieho

(Terveiset kirjasi

emäntä Katri Konga.)