Keitä se vietnamiksi
Kolumni
Kristiina hurmerinta
Vietnamilaistaustainen kesävieraamme Nina Ho on tuonut tullessaan itäisiä tuulahduksia perheeseemme. Trooppiseksi kääntynyt kesä tuntui soveltuvan erinomaisesti kuumien maiden tulisten ruokien kokeiluun. Ennakko-odotukset kodissamme olivat korkealla hänen saapuessaan.
Meillä syödään nykyään vain puikoilla, selitti lapsenlapsi puhelimessa.Olimme todellakin suorittaneet kesän kuluessa lyhyttä oppimäärää puikoilla syömisen taiteessa. Joillain onnisti, toiset jäivät nälkäisiksi ja kolmannet pitäytyivät tutuissa ruokailuvälineissä. Lapselle puikoissa oli haastetta.
”Onks pakko?” koululainen valitti.
”Se kuuluu ruokasivistykseen, että osaa syödä puikoilla”, napautin.
Poika opetteli olan takaa. Hiki virtasi. Vatsa kurni.
”Onks pakko?” kuului taas.
Ja samassa hän sai kuin saikin kuljetettua ensimmäisen riisilastin perille.
”Jes!” hän kiljaisi.
Ilme oli kuin Jukolan Eerolla lukkarin tuvassa.
Seuraavana päivänä Nina Ho oli päättänyt pyytää apua äidiltään. Iltaan mennessä oli mamma Hieulta tullut jo nippu vinkkejä. Rouva Hieu meilasi ja puhui vietnamia internet-selaimella tyttärensä kanssa. Aloimme pikku hiljaa saada tuntumaa Keski-Vietnamin keittiöön. Omasta kirjahyllystäni löytyi kiitettävästi lisämateriaalia.
Nyt lavennettaisiin korianterilla maustamisen mahdollisuuksia ja voisimme ohjatusti pyöräytellä kevätkääryleitä.
”Le Potager”, huudahti vieras lupaavasti nähdessään keittiöpuutarhani.
Uskoin luikahtaneeni paratiisiin.
”Ruokaihmisiä”, ylistin puhelimessa ystävälle.
Ensimmäistä lounasta varten lähetin neiti Hon hakemaan puutarhasta korianteria, persiljaa ja basilikaa. Hän tuli hetken kuluttua takaisin tyhjin käsin. ”Miten ne voi erottaa niistä muista vihreistä?” hän ihmetteli.
Suuni loksahti auki.
”Oletko sinä tehnyt keittiötöitä kotonasi?” kysyin.
”En, sillä äitini on kotiäiti ja tekee kaiken itse”, hän vastasi.
Hyvästi itämainen ruokaoppitunti. Hyvästi keittiökaveruus.
”Onpa tulista!” sanoi ystäväni maistellessaan liedellä ollutta currya.
”Ne ovat niin värittömiä”, sanoi vieraamme perunoista.
Tästä lauseesta alkoi matkamme kohti riisien ihmeellistä maailmaa.
”Terveellisintähän on tietysti täysjyväriisi. Se on lähes superfoodia”, julisti perheemme kokki.
Se vaan ei pysynyt puikoissa. Terveyspommi vaihtui valkaistuun sushi-riisiin ja basmatiriisiin, joka muuten kuuluu riisien aateliin. Maistelimme tattarinuudeleita, kokeilimme riisivermisellejä.
”Mami kato keittää vietnamiksi”, selosti lapsenlapsi.
Viiden viikon etäjakso vietnamilaisesta keittiöstä osoitti, että rouva Hieulle ruoka on erottamaton osa kulttuuria. Se sävyttää arjen rituaaleineen ja nivoutuu osaksi uskontoa.
”Äiti on an chay eli kasvissyöjä, koska hän on buddhalainen”, selosti Nina Ho.
Vietnamilaisessa gastronomiassa kohtaavat luontevasti Kauko-Idän monet uskonnot ja ruokakulttuurit.
Kun verkossa oli lahna, päätimme valmistaa sen vietnamiksi. Siivotut kalapalat kasteltiin taikinaan, joka oli tehty riisi- ja maissijauhoista sekä maustettu tulisilla mausteilla. Sitten ne uppopaistettiin kuumassa öljyssä kullanruskeiksi ja valutettiin. Dippaus yrtteillä terästettyyn kermaviiliin kruunasi nautinnon.
”Cám ón, cám ón eli kiitos, kiitos”, kiittelimme Nina Ho´ta, puikkojen kalistessa iloisesti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
