Kauppa, joka ei kannata
Kuva: Jaana Kankaanpää14.10.201516:00
Olen pyörinyt tuolla itsestään kulkevalla tappurilla pitkin peltoja. Se on suoltanut perästään olkea ja ruumenia, peräkärryihin on laskeutunut viljaa kullankeltaista ja öljykasvia mustanpuhuvaa.
Puimurin hytissä on aikaa tuumata, ja nyt funteerasin epäkohtaa, joka on vaivannut meitä toukohousuja niin kauan kuin minä muistan.
Maanviljelijä on huono kauppamies. Aivan helkkarin huono. Ei voi muuta sanoa. Vai onko niin, että keskusliikkeet ja teollisuus ovat kusettaneet jo niin kauan jyväjemmareita, ettei kukaan enää edes huomaa epäkohtia?
Minä olen huomannut, aina myydessäni ja lukiessani tätä rakasta sontasiioniamme.
Onhan se älytöntä lukea tilastoista, että Saksassa ja Ruotsissakin maksetaan jatkuvasti parempaa hintaa viljasta, vaikka noissa maissa satotaso on aivan jotakin muuta kuin täällä pohjolan perukoilla.
Mistä se voi johtua? Jos yhtään huonekalukauppiaan poikana kaupasta ymmärrän, viljan kotimaisen hinnoittelun pitäisi mennä näin: Hinta vaikkapa Saksasta, sieltä mistä teollisuus joutuisi ostamaan viljan, jos sitä ei Suomessa tuotettaisi. Vilja ei tule tänne ilmaiseksi. Hinnan päälle lisätään rahti Saksasta Suomeen. Tässä on oikea pohja viljan hinnaksi kotimaassa.
Tällä hetkellähän teollisuus ostaa sillä hinnalla, millä me joutuisimme myymään ulkomaille ja siitä vielä vähennetään kuvitellut laivauskulut pois. Siinä teollisuuden hinnoittelupolitiikka.
Lisäksi viljelijä maksaa vielä myymästään tavarasta rahdin kotimaassa! Voi hyvät hyssykät. Maanviljelijät ovat ainoita kauppamiehiä, jotka maksavat rahtia niin ostaessaan kuin myydessäänkin.
Jos viljasta maksettaisiin se summa, mitä se Euroopasta tänne rehattuna maksaisi, ja jos viljan ostaja maksaisi rahdin, tämä viljely voisi olla jopa kannattavaa ja mielekästä. Silti viljasta ei maksettaisi sen enempää kuin mitä se Suomeen rehattuna maksaisi.
Tämän päivän ohran hinta näytti olevan noin 138 euroa tonnilta, miinus rahti.
Oikea hinta ohralle olisi – jos se vaikkapa Saksasta jouduttaisiin Suomeen ostamaan – noin 175 euroa tonni, plus ostajan maksama rahti. Se olisi 27 prosenttia enemmän, juuri katteen verran. Olisiko aika vaihtaa hinnoitteluajatusta? Vai jatketaanko samalla mallilla, jolla tätä kauppaa on tehty jo vuosikymmeniä. Eipä tuo näytä paljoakaan viljelijöitä hätkähdyttävän...
Puhutaanpa vielä lopuksi tempauksesta nimeltä rukiin omavaraisuus. Minäkin siihen hatkahdin, koska oikein töllössä mainostettiin, että suomalainen leipäteollisuus haluaa käyttää suomalaista ruista. Kylväkää ruista, että olisimme omavaraisia leipärukiin suhteen!
Katsoin, että keväällä 2014 rukiista sai 220 euroa tonnilta. Kelpo hinta, ehkäpä voisin kansallistalkoiden hengessä kylvää itsekin Amiloa peltoa kaunistamaan.
Ja niin tosiaan kävi, Suomesta tuli omavarainen rukiin suhteen ja teollisuus laski sen kunniaksi hintaa 30 prosenttia. Nyt hinta on 158 euroa tonnilta.
Kiitosta vaan, kate jäi leipätehtaan vietäväksi. Nyt leivän hinnasta viljelijän osuus on noin 3 prosenttia.
Toivonkin nyt, että isot leivänkannikan tekijät käyttävät sataprosenttisesti suomalaista ruista, eivätkä sotke ulkomaista sekaan. Haluan nähdä sen leipäpaketin jonka kyljessä lukee: leivässä vain kotimaista viljaa!
Saapa nähdä, löydänkö sellaista tänäkään, omavaraisena vuonna.
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
