Turkistuottajat eivät rahoita minua

Timo Kaunisto otti kolumnissaan (MT 18.7.) kantaa Suomi-Areenassa esittämiini näkemyksiin maaseutuelinkeinojen heikosta vetovoimaisuudesta ja keinoista lisätä sitä.

Monista muista poiketen Kaunisto näyttää ymmärtäneen viestini väärin. Hän esittää myös täysin epätoden väitteen, että esiintymiseni olisi ollut turkistuottajien maksama.

Ymmärrän kyllä, että pitkän linjan keskustapoliitikosta voi tuntua vieraalta, että kukaan tekisi mitään vastikkeetta ja ikään kuin silkkaa velvollisuuttaan yhteiskuntamme hyvänä jäsenenä. Näin tällä kertaa kuitenkin on.

En ole koskaan aiemminkaan saanut turkistuottajien etujärjestöltä minkäänlaista taloudellista etua. Yhteistyö on ollut muutoin monipuolista ja palkitsevaa.

Kaunisto pyrkii nokkelassa tekstissään kehystämään minut Lontoossa koulutettuna varakkaana kaupunkilaisena – siis maaseudun elämälle täysin vieraana diletanttina.

Tässä asiassa haluan keventää kirjoittajan huolta: Olen viettänyt useita lapsuuden kesiä sukutilalla Joutsenossa – toisen vanhempani puolelta talonpoikaista taustaa jatkuu satojen vuosien päähän.

Jonkinlaista pätevyyttä maatalouden arviointiin antaa myös vuosia jatkunut valmennus, neuvonanto ja tutkimustoiminta keskeisten elintarviketeollisuuden yritysten ja kaupan alan toimijoiden kanssa. Pienimuotoisemmin olen tehnyt yhteistyötä myös MTK:n kanssa.

Kyselytutkimusten valossa maatalous ei kuulu aivan suosituimpiin urahaaveisiin nuorten parissa. Yleensä pitkään vallinnut negatiivinen diskurssi selittää osaltaan alojen matalaa houkuttelevuutta. Uskon tämän pätevän myös suomalaiseen maatalouteen.

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu