Pieni vihreä kansio

Kirjoittaja on kolmikymppinen ruokaintoilija, joka viihtyy keittiössä – erityisesti ruoka-aikoihin. 

Porinaa padasta

Kotopuolessa vieraillessani taas tapasimme, minä ja keittokirjahyllyn vanha tuttu. Se ei ole Kotiruoka, Ruutukokki eikä Jamie Oliverin keittiössä. Se on pieni vihreä jo parhaat päivänsä nähnyt kansio. Ulkonäkö kuitenkin pettää, sillä puhumme nyt keittokirjahyllyn kiistattomasta kuningattaresta.

Sieltä löytyy maailman helpoin marjapiirakka. Joululimppu, jota ilman joulu ei olisi joulu.

Reseptit on kirjoitettu ruttuisille kirjekuorille tai rustattu häthätää pakettikortin toiselle puolelle jossain juhlassa. Mille tahansa alustalle, mikä on ollut saatavilla. Pienimmät ovat hiukan postimerkkiä suurempia. Suurimmat, kellastuneet lehtileikkeet on taiteltu moneen osaan.

Muistot kulkevat reseptien kanssa käsi kädessä. Ahvenpyöryköitä tehdään, kun pilkkireissulla tulee hyvin kyrmyniskoja. Kebabin resepti oli tarpeen, kun lehmä jouduttiin poikimiskomplikaatioiden takia hätäteurastamaan. Mummun säännöllisellä kiharaisella käsialalla kirjoitettu piimäpiirakka ja lämmin leivinuuni poskea vasten. Mukaan on tarttunut myös joka emännälle tärkeitä ohjeita, kuten kuinka keitellä punamultamaalia. Tietenkin.

Nuorempana innostuin keräämään reseptejä vihreään kansioon. Miten hieno paksu kansio siitä tulisi! Saksin sinne kaikki näkemäni ohjeet lehdistä.

Yhtenä päivänä äiti näki touhuni. Olin juuri lisäämässä paikallislehdestä leikattua Ylivieskan kaupunginjohtajan tomaattisilakkareseptiä kansioon, kun hän kysyi, mitä teen.

Ei se niin toimi, minulle sanottiin. Niin alkoi valjeta vihreän kansion todellinen luonne. Sinne pääsevät vain erityisen tärkeät reseptit. Ne, jotka eivät epäonnistu ja toimivat ilman grammavaakaa. Reseptit, jotka kaivetaan vuosikymmenestä toiseen esiin, vaikka eivät olisikaan trendien aallonharjalla.

Hyvin monella on kotona pieni vihreä kansio tai jokin sen kaltainen. Sen tunnistaa tahmaisista sivuista ja niiden välistä tursuavista irtopapereille kirjoitetuista resepteistä. Resepteihin on kirjoitettu korjauksia, kommentteja ja yliviivauksia. Ne on hiottu omaan suuhun sopiviksi.

Nykyään netistä löytää muutamassa sekunnissa miljoonia reseptejä. Toinen toistaan upeampia keittokirjoja ilmestyy kiihkeällä vauhdilla. Ne tihkuvat harmonista herkullisuutta, harkittuja kastiketippoja ja sopivasti patinoituneita lusikoita.

Minullakin niitä on pitkä liuta. Ne eivät kuitenkaan kerro tarinaa. Ovatko reseptit kokeneet inflaation? Voisin nimittäin vaihtaa koko keittokirjahyllyni omaan vihreään kansioon.

Ylivieskan kaupunginjohtajan silakkarullat muuten päätyivät vihreään kansioon. Niitä ei ole kuitenkaan ikinä kokeiltu. Otan sen ensimmäiseksi reseptiksi omaan kansiooni muistuttamaan siitä, mikä on resepteissä tärkeää – ja elämässä.