Asiantuntijalta: Pelko jarruttaa yrittäjyyttä Suomessa – myös uhka maaseudun elinvoimaisuudelle

Kuva: Timo Filpus

Suomessa yrittäjyyden ongelma ei tällä hetkellä ole mahdollisuuksien puute. Tuoreen Global Entrepreneurship Monitor (GEM) 2025/2026 -tutkimuksen mukaan lähes puolet suomalaisista tunnistaa omalla alueellaan hyviä liiketoimintamahdollisuuksia. Silti vain kahdeksan prosenttia aikoo perustaa yrityksen lähimmän kolmen vuoden aikana.

Vielä pysäyttävämpi havainto on se, että yli puolet suomalaisista kertoo epäonnistumisen pelon estävän yrittäjyyteen ryhtymistä.

Tämä kertoo jostakin suomalaisen yhteiskunnan kannalta olennaisesta. Meillä yrittäjyyden este ei ensisijaisesti ole koulutuksen, neuvonnan tai tukipalvelujen puute. Päinvastoin: GEM-tutkimuksen mukaan Suomen yrittäjyyden rakenteelliset edellytykset ovat edelleen kansainvälisesti huipputasoa. Meillä on toimiva infrastruktuuri, laadukas koulutusjärjestelmä ja paljon yrittäjyyttä tukevia palveluja.

Silti yrittäjyysaktiivisuus on laskenut ja asenteet muuttuneet aiempaa varovaisemmiksi.

Tämä ristiriita nostaa esiin tärkeän kysymyksen: miksi vahva rakenteellinen perusta ei muutu uusiksi yrityksiksi?

Suomessa yrittäjyydestä puhutaan usein riskien, epävarmuuden ja kuormituksen kautta. Keskustelu korostaa konkurssin mahdollisuutta, taloudellista epävarmuutta, byrokratiaa ja yrittäjän venymistä.

Riskien realistinen tunnistaminen on tärkeää, mutta jos yrittäjyys näyttäytyy ennen kaikkea ongelmien kautta, harva kokee sitä houkuttelevaksi vaihtoehdoksi.

Samalla epäonnistumiseen liittyy Suomessa poikkeuksellisen voimakas leima. Yrityksen kaatumista ei nähdä oppimiskokemuksena tai välivaiheena, vaan enemmän henkilökohtaisena epäonnistumisena. Tämä näkyy erityisen selvästi tilanteessa, jossa moni tunnistaa liiketoimintamahdollisuuksia mutta ei uskalla tarttua niihin.

Suomalaisessa yrittäjyyskulttuurissa on myös toinen kiinnostava piirre: samaan aikaan kun epäonnistumista pelätään, myöskään menestystä ei oikein saisi näyttää. Taloudellinen onnistuminen tai kunnianhimoinen kasvu herättävät helposti varauksellisuutta.

Kulttuuri, jossa ei saisi epäonnistua mutta ei myöskään näkyvästi onnistua, ei kannusta kokeilemaan uutta eikä tavoittelemaan kasvua.

Koska yrittäjyys on keskeinen mekanismi alueiden uudistumiselle, työllisyydelle ja elinvoimalle, osuu edellä mainittu seikka suoraan myös maaseutuun, jossa uusien työpaikkojen syntyminen nojaa usein pk-yrityksiin ja yrittäjyyteen enemmän kuin kasvukeskuksissa. Myöskään maaseudun suurin kasvun este ei ole infrastruktuuri vaan uskalluksen puute. Jos haluamme enemmän yrittäjyyttä, tarvitsemme vähemmän pelon kulttuuria ja enemmän rohkaisua yrittää.

Tutkimuksessa näkyy kuitenkin myös myönteinen viesti. Nuoret aikuiset suhtautuvat yrittäjyyteen muuta väestöä myönteisemmin, ja heidän kiinnostuksensa yrityksen perustamiseen on kasvussa. Nuoret näkevät yrittäjyyden realistisena ja kiinnostavana uravaihtoehtona selvästi vanhempia ikäluokkia useammin.

Tätä kehitystä ei kuitenkaan pidä pitää itsestäänselvyytenä. Riskinottohalukkuus muuttuu usein iän myötä, ja siksi yrittäjyysmyönteistä ilmapiiriä täytyy vahvistaa aktiivisesti. Tarvitsemme yrittäjyyskasvatusta, käytännön kokemuksia, kannustavia esimerkkejä ja yhteiskunnan, jossa harkittu riskinotto nähdään hyväksyttävänä osana uudistumista.

Yrittäjyyskulttuuri rakentuu arjen viesteistä. Sitä muokkaavat oppilaitokset, media, yrityspalvelut, rahoittajat, poliittinen keskustelu ja myös lähipiiri. Jos yrittäjyys esitetään joko poikkeusyksilöiden saavutuksena tai jatkuvana selviytymistaisteluna, moni tavallinen ihminen sulkee vaihtoehdon pois jo lähtökohtaisesti.

Nuorten myönteisempi suhtautuminen yrittäjyyteen on maaseudun kannalta erittäin merkittävä havainto. Maaseudun tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, syntyykö nuorille mahdollisuuksia rakentaa toimeentuloa omalla alueellaan.

Raportin viesti tukee ajatusta siitä, että yrittäjyyskasvatus, yrittäjyysvalmiuksien vahvistaminen ja varhaisen vaiheen yrittäjyyden kannusteet ovat myös mitä parhainta aluepolitiikkaa.

Nuorten yrittäjyyden tukeminen, erityisesti yrityshautomotoiminta, nojaa liiaksi määräaikaisiin projekteihin. Hautomoprojektien toteuttajat, toteutustavat ja -paikat vaihtuvat, hautomo-osaaminen ei kumuloidu, eivätkä parhaat käytännöt vakiinnu jatkuvaksi prosessiksi.

Meiltä puuttuu pitkäjänteinen omistajuus varhaisen vaiheen yrittäjyyden edistämisestä esimerkiksi Ruotsin tapaan alueellisena ja kansallisena ydinprosessina. Jatkuvuuden puute johtaa mahdollisuuksien hukkaamiseen nyt.

GEM 2025/2026 -raportti perustuu laajaan, 53 maan kyselyaineistoon, jossa Suomesta oli mukana 2 050 aikuista vastaajaa sekä 36 yrittäjyyden asiantuntijaa. Aineisto yhdistää väestökyselyn ja asiantuntija-arviot, jotka tarjoavat kokonaiskuvan yrittäjyyden asenteista, toiminnasta ja toimintaympäristöstä.

GEM-tutkimuksen Suomen raportin toteuttivat Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu Suomen Yrittäjien, Keskitien säätiön, Säästöpankki Optian ja Töysän Säästöpankkisäätiön tuella.

Matti Muhos

professori, johtaja, Oulun yliopisto Kerttu Saalasti Instituutti

Elina Varamäki

vararehtori, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Sanna Joensuu-Salo

tutkijayliopettaja, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Anmari Viljamaa

tutkijayliopettaja, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Pauliina Björk

projektitutkija, Oulun yliopisto Kerttu Saalasti Instituutti