Lukijalta: Politiikan sisältö hukkuu henkilöbrändien alle - media ruokkii ilmiötä

Kirjoittaja pohtii demokratian heikentynyttä tilaa muun muassa äänestysinnon kautta.  Kuva: Jarkko Sirkiä

Venäjää analysoitaessa ja arkipuheessakin muistetaan mainita, että kansa siellä toimittelee omia asioitaan ja politiikka on kokonaan arjen ulkopuolella. Sitä tekee siihen valikoitunut joukko, jota johtaa yksivaltainen tsaari. Kansalle riittää, että kannatuskyselyissä ja vaaleissa, joihin jossakin määrin vielä osallistutaan, muistaa antaa tukensa ennen kaikkea johtajalle, joka puolustaa kansaa tuota muuta eliittiä vastaan. Media tarjoaa johdon hyväksymiä uutisia ja viihdettä.

Me täällä pohjoismaisessa demokratiassa olemme samalla tiellä. Tietysti meillä oman kansallisvaltiomme syntyhistorian vuoksi on vahvempi usko kansalaisen vaikuttamismahdollisuuksiin kuin Venäjällä ja äänestysprosentti on paljonkin korkeampi. Mutta todellinen kiinnostus yhteisiin asioihin, politiikan sisältöön on heikko.

Kiinnostusta on kylläkin näkyviin poliitikkoihin, henkilöihin. Syynä on tietysti osin sama kuin Venäjällä: politiikan ei uskota juuri vaikuttavan arkielämään. Vaikka politiikan seuraukset tulevat lähellekin arkea hintojen yleisen nousun, bensan ja sähkön hinnan, verotuksen kohdentamisen sekä etujen leikkausten muodossa, eivät ne ole riittäviä syitä kuin pienelle vähemmistölle ottaa kiihkeästi poliittista kantaa.

Vielä vieraampia arjelle ovat fasismi, natsismi, kommunismi, äärioikeisto tai vihervasemmisto. Vain mediassa nämä ovat tärkeitä iskusanoja kehystämään henkilöitä, joiden avulla sitten luodaan jännitteitä ja markkinoita yhä lisääntyvällä henkilökeskeisyydellä porskuttavalle medialle. Henkilön mukana saattaa sitten tulla vakavasti otettavaksi hänen ja hänen taustaryhmänsä aatetta tai etua ajava poliittinen suunta, jota kansalainen sitten kannattaa tuon henkilön takia.

Mikään poliittinen liike ei enää menesty, ellei siihen liity henkilöä, josta voidaan luoda mielikuva johtajana. Hänen mielipiteidensä ei tarvitse liittyä ihmisten arkeen välittömästi vaan riittää, että hän näkee tulevaisuuden uhat konkreettisena ja vain hän pystyy kannattajien tuella ne torjumaan. Mitä vakuuttavammin hän esiintyy, sitä hanakammin media häneen tarttuu ja näin lisää hänen tunnettuuttaan.

Todella isoja asioita kuten ilmastonmuutoksen torjunta, energiauudistus, sosiaaliturvan uudistus, työvoimapula, liikenneinfran tila nousee tietysti julkiseen ja poliittiseenkin keskusteluun, mutta enemmän kansalainen luottaa näissä markkinavoimiin kuin politikkaan, ainakin toteuttamisen tasolla. Mielipiteet ja kannanotot näihinkin kytkeytyvät paljolti henkilöihin. Päivittäistä poliittista viihdettä nämä kyllä tarjoavat somessa, lehtien kolumneissa ja ”a-studioissa”.

Osmo Nieminen

Helsinki