Jos pääsis lääkäriin…

Menin kasvoihini tulleen ihottuman vuoksi lääkäriin. Avasin oven, ja ennen kuin ehdin virkkaa mitään, lääkäri sanoi: Hyvää päivää. Tein jo diagnoosin!

Ilmeisesti diagnoosi oli oikea, koska hoito on tehonnut. Ei taudin tunnistaminen kuitenkaan aina ole noin helppoa.

Olen useimmiten lääkäriä tarvitessani käyttänyt yksityisiä lääkäriasemia, koska ajan saa yhdellä puhelinsoitolla jonottamatta ja liikoja selittelemättä.

Terveyskeskusten välttelyyn ovat olleet syynä vaimoni kokemukset. Hän on joutunut turvautumaan lääkärin apuun paljon useammin kuin minä.

Vaikeudet alkavat jo ajanvarauksesta. Soittaa voi vain tiettynä aikana. Puhelin on varattu, tiedotus jonotusajasta ei yleensä pidä paikkaansa ja usein puhelu katkeaa itsestään.

Jos pääsee antamaan paluusoittoa varten numeronsa, pitäisi puhelimen ääressä päivystää koko ajan eikä soittoa silti aina tule.

Jos lopulta joku vastaa, seurauksena on kuulustelu, jossa hoitaja arvioi lääkärin tarvetta. Parhaassa tapauksessa saa lääkärille ajan samalle päivälle, mutta ajanvaraus vaatii pitkää pinnaa ja hyvää kuntoa.

Röntgeniin ja laboratorioon on samanlainen ajanvarausrumba, puoli tuntia tai tunti tiettyyn aikaan päivästä.

Kun sitten lopulta pääsee lääkäriin, vastassa on lähes joka kerta eri lääkäri, joka ei tunne potilaan historiaa. Hän kuuntelee oirekuvauksen ja tekee pikaisen päätöksen – särkylääkettä ja lepoa sen sijaan, että selvittäisi, mistä oireet todella johtuvat.

Tämä on toistunut jo lukuisia kertoja.

Vaimoni ystävät sanovat, että sinun pitää noiden toistuvien kipujen vuoksi mennä lääkärille. Mutta miksi, kun hoito on yllä kuvatun kaltaista?

On kuin koko terveyskeskuksen systeemi olisi rakennettu karkottamaan potilaita. Kuitenkin Eksote – paikallinen terveyspalvelujen tarjoaja – puhuu asiakkaista ja tutkii asiakastyytyväisyyttä ikään kuin se toimisi normaalin yrityksen tavoin. (Tuloksia ei kuitenkaan ole kovin näkyvästi julkistettu – miksiköhän?)

Toisaalta, on Eksotella tyytyväisiäkin asiakkaita, ainakin Lappeenrannassa. Tuuristako se riippuu, millaista hoitoa saa?

Siirretäänpä Eksoten rutiinit yritysmaailmaan. Haluaisit ostaa vaikkapa kinkun. Ensin sinun on epätoivoisesti jonotettava puhelua henkilölle, joka tutkii, voiko sinulle lainkaan myydä kinkkua.

Jos vastaus on myönteinen, hän antaa ajan yhteen liikkeeseen ja siellä on sinulle valittu jo kinkku. Ei muuta kuin maksa ja kävele kinkun kanssa ulos, oli se sitten millainen hyvänsä. Miten mahtaisi kauppa käydä?

Tällaisesta simputuksesta ei ole kenellekään mitään hyötyä. Se ei säästä edes terveyskeskuksen kuluja tai lääkärin aikaa, päinvastoin. Kun kunnon diagnoosia ei tehdä, hoidetaan oireita eikä tautia, potilas tulee yhä uudelleen ja uudelleen hakemaan apua vaivoihinsa. Potilas turhautuu ja menettää luottamuksen lääkäriin ja lopulta yhteiskuntaankin.

Aivan toisenlaisen palvelun olemme saaneet eläinlääkäriltä. Vastaanotolle pääsee samana päivänä, hän tutkii eläimen huolella, selostaa havaintonsa eläimen haltijoille – ja kun hän istuu tietokoneen ääreen, hän etsii diagnoosia ja kertoo meille saman tien löydöksistään. Eläinkin aistii lääkärin rauhallisuuden ja antaa vastustelematta tehdä tutkimukset.

Eläinlääkäri on kunnallinen viranomainen aivan kuin terveyskeskuslääkäri, joten yhteiskunta ei edellytä huonoa palvelua.

On todella syytä panna terveydenhoito uusiksi ja siirtää se valtion vastuulle, jo ihmisten tasavertaisuudenkin vuoksi. Tärkeintä on, että ihmiset saavat hoitoa, ei se, montako sote-aluetta on!

seppo.vko@pp.inet.fi