Arkiset asiat luovat turvaa – hyvän mielen saa heikoimpien auttamisesta

Arkiset puuhat luovat turvaa myös konfliktin keskellä eläville lapsille. Kuvituskuva. Kuva: Pexels

Kevät on luonnon pakahduttava muistutus siitä, miten hyvät teot ketjuuntuvat ja saamme aikaan toivoa.

Valoisat, linnunlaulusta täydet illat, jotka pitenevät päivä päivältä. Lumen alta paljastuvan maan tuoksu. Paljas asfaltti, hiekan rapina. Jäiden lähtö ja hyiset, tuuliset veet. Ah, Suomen kevättä! Pakahdun keväästä ja mikä parasta – koko kesä on vielä edessä.

Istun parhaillaan junassa. Kello on iltakahdeksan ja katselen ulos ikkunasta. Huomaan pohtivani valoa ja sitä, miten outoa on, kun ei ole pimeää. On pitenevä kevätilta ja Suomen hämärä. Aurinko ei laske veitsellä leikaten vaan katoaa hitaasti horisonttiin antaen pitkään jatkuvan lempeän hämärän vielä laskeutumisensa jälkeenkin.

Ajatus valosta pimeässä – juurihan vasta oli sysipimeät talviyöt – vei mieleni kuitenkin työasioihin. En halua käyttää voimailmauksia valon tuomisesta pimeään, jätän valon vaikutukset Korkeampaan käteen. Mutta ehkä apua ja toivoa on tänäkin keväänä voitu viedä konkreettisesti perille.

Ilmastonmuutos, konfliktit ja koronapandemia ovat ajaneet useat maat ruokaturvakriisiin, jota esimerkiksi Ukrainan sota on syventänyt. Satoa ei saada enää entiseen tapaan, ruuan hinta on noussut ja saatavuus hankaloitunut. Ruokaturvan haasteet koskettavat vaikeimmin jo valmiiksi heikommassa asemassa olevia ihmisiä ja perheitä. Pitkäkestoisen kehitysyhteistyön rinnalla on tähän ruokaturvakriisiin voitu vastata hätäavun kautta.

Myanmarissa elää miljoonia lapsia ja aikuisia maansisäisinä pakolaisina, osa viidakoissa piileskellen, osa pakolaisleireillä, kaikki kuitenkin kotoaan riistettyinä, jatkuvassa pelossa. Myanmariin saamme kumppanimme kautta vietyä apua lapsille: ruokaa, koulutarvikkeita, opettajille tukea, jotta voisivat tehdä työtään vaikeissa oloissa ja lapset pääsisivät kouluun. Arkisten asioiden jatkuvuus on konfliktin keskellä eläville lapsille hyvin tärkeää ja tuo turvaa.

Mauritanian pääkaupungin laitakortteleissa eläville lapsille voidaan järjestää ravitseva aamupala, jotta he jaksaisivat käydä koulua. Nouakchottin lapsilla on muutenkin suuri vaara pudota koulusta pois, sillä lapsia tarvitaan tuomaan rahaa tai ruokaa perheelle, vaikka kerjäämällä.

Angolan köyhälle kukkula-alueelle, jossa kyliin ei tule vettä eikä niissä ole esimerkiksi sähköä tai käymälöitä, voidaan rakentaa kastelujärjestelmä, joka takaa satoa kuivanakin aikana. Lisäksi perheitä koulutetaan ja tuetaan vihannespuutarhojen perustamisesta.

Muutakin hyvää tapahtuu, kun ihmiset pitävät huolta toisistaan. Mietin myös teitä yksittäisiä lahjoittajia, tämän työn mahdollistajia. Toivon, että voitte rehellisesti kokea auttamisen iloa ja me, avun perille saamisen välikädet, osaamme välittää sen ilon ja hyvän, jonka te mahdollistatte.

Kaikki hyvä ympärilläni pakahdutti sydämeni tänä maagisena junamatkana Suomen tuoksuvassa, hämärässä kevätillassa - joka jatkuu muuten ikkunan takana edelleenkin. Pimeä kestää vain lyhyen aikaa ja voimme tasata sitä. Otsikossa kerrotun asian luin joskus Ylen sivuilta. Iloisen asian kertominen kannattaa, koska sekin omalta osaltaan tuottaa lisää iloa. Siitä tämä teksti.

Kirjoittaja on pitkään Nepalissa ja Senegalissa työskennellyt Suomen Lähetysseuran asiantuntija, joka uskoo siihen, että jaettu suru puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu.