Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa

Kierrokset suomalaista koti­eläintaloutta vastaan kiihtyvät. Nyt joukkoon liittyi myös kirkko, TT, pastori Kari Kuulan kirjoituksella ”Eläinten teollinen käyttö muistuttaa Saatanan tuhotekoja”.

Voimakkaassa kannanotossa Kuula myötäilee radikaalien eläinaktivistien ajatusmaailmaa: ”Koska ne on jalostettu mahdollisimman tehokkaiksi raaka-aineiden tuottajiksi, niillä on monenlaisia vaivoja ja tauteja. Niitä säilytetään ahtaissa häkeissä, navetoissa ja altaissa, joissa ne kasvatetaan pikavauhtia lihoiksi. Niiden elämällä ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin tarjota kehonsa ihmisen hyödykkeeksi. Totuus on inhottava. Viaton maitokin on kauhea tuote, kun tarkemmin ajattelee: lehmä keinosiemennetään, sen poikanen otetaan pois ja sitten siltä lypsetään maitoa näännyksiin asti.”

Kun argumentaatio on tällä tasolla, on selvää, että kirjoittajan näkemys perustuu eläinaktivistien propagandaan, ei todelliseen elämään tiloilla. Eläinten hyvinvointi on tuottajalle itseisarvo mutta myös kannattavan tuotannon perusta.

Kristillinen, Raamattuun perustuva tehtävä viljellä ja varjella on yksiselitteinen. Ihminen on saanut luomakunnan käyttöönsä mutta on velvollinen huolehtimaan siitä. Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.”

Kristillisestä opetuksesta ja perinteestä luopuminen näkyy ajassamme siinä, että ero ihmisen ja eläimen välillä on hämärtynyt. Ihmisellä on kuolematon sielu, eläimellä ei. Eutanasialakia kiirehditään ja toisaalta vanhoja ja sairaita lemmikkieläimiä pidetään väkisin hengissä.

Miten asiat ovat kääntyneet päälaelleen? Kristillisen kirkon tehtävänä on ollut kaksi vuosituhatta julistaa evankeliumia, jotta nuo kuolemattomat sielut pääsisivät taivaaseen, eivätkä joutuisi kadotukseen.

Tohtori Kuula toteaa kirjoituksessaan edelleen tämän kristinuskon keskeisimmän sisällön: ”Jos Jeesus syntyisi nykyajan eläinten hehtaaritalliin, hän muuttaisi suunnitelmiaan saman tien. Eivät ihmiset tarvitse pelastajaa, vaan heidän keskitysleireissään kärsivät eläinparat.”

Eläinaktivistien myötäily on irtautumista kirkon opetuksesta.