Maailma paranee käsityökahvilassa
13.4.201116:00
Joukko taitavia naisia kokoontuu joka toinen keskiviikko tekemään käsitöitä ja kahvittelemaan kansalaisopiston käsityökahvilaan.
Henkireikä, mukavan porukan kokoontumistuokio ja hauskaa sekä hyödyllistä ajanvietettä. Tätä kaikkea on Saarikosken kylän käsityökahvila Siikaisissa, joka on kokoontunut Saarikoski–Petkeleen kyläyhdistyksen talolla tammikuusta lähtien.
”Yksi osaa yhtä, toinen toista ja sitten jaetaan taitoja. Ja tietysti on tärkeää, että ryhmällä on ammattitaitoinen ohjaaja”, toteaa koneneulontaa ryhmässä opetteleva Tellervo Harju.
Aikaisemmin kylän käsityöryhmissä on tehty paljon liinoja, kirjontaa ja kansallispukuja. Nyt valikoima on laajentunut. Merikarvian kansalaisopiston kädentaitojen ohjaaja Leila Lepistö opastaa ryhmäläisiään muun muassa virkkauksen, kudonnan, koneneulonnan ja huovutuksen saloihin.
Materiaalikierrätyskin on käsityökahvilassa tuttua puuhaa. Isäntien vanhat kravatit muuntuvat koruiksi, kahvipakkaukset kasseiksi ja alumiinitölkkien sulkijaklipsut iltalaukun kiiltäviksi koristeiksi.
Lepistön mukaan käsityökahviloita toivotaan hartaasti. Monilla kylillä perinteinen seurakuntien ompeluseuratoiminta on hiipunut. Toisaalta aktiiviset käsitöiden harrastajat haluavat oppia uutta.
Saarikosken ryhmäläisistäkin moni kertoo tekevänsä kotona käsitöitä oikeastaan jatkuvasti, aina kun vain hetkeksi alas istahtaa, mutta ryhmässä halutaan kokeilla uusia juttuja. Sellaista, mihin itsekseen ei tulisi ryhdyttyä.
Vastikään kylälle paluumuuttanut Eija Pösö on aloittanut kahvilassa poppanan kudonnan. Pösö on ehtinyt asua muun muassa Kemijärvellä ja Kyröskoskella, mutta veri veti takaisin Siikaisiin.
Myös Irma Marjoniemi muutti viime vuonna takaisin kotikylään 49:n Porissa vietetyn vuoden jälkeen. Kaupungin pölyjä ja valoja hän ei enää kaipaa.
Pösö ja Marjoniemi eivät ole ainoita tulomuuttajia: nuorten perheiden asettuminen kylään ilahduttaa asukkaita.
Lapsia ja nuoria toivotaan mukaan myös käsityöporukkaan, jotta taidot siirtyisivät uusille sukupolville. Lepistön mukaan usein ryhmiin tuleekin harrastajien mukana lapsia ja lapsenlapsia, jotka innostuvat käsitöistä.
Työvälineet on hankittu Saaripirtille talkooperiaatteella. Osa on lainattu, toiset saatu lahjoituksina. Esimerkiksi neulekoneet ovat vanhoja, mutta kunnostamalla niistä on saatu toimivia pelejä.
Samalla tavalla toimii käsityökahvilan tarjoilu. Yksi tuo yhtä, toinen toista. Kuivin suin ei käsityökahvilasta lähdetä koskaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
