Hengenvaarallista herkuttelua

Kolumni

Kristiina hurmerinta

Kristiina Hurme-

rinta on konneveteläinen teatterintekijä

e ei voi olla tämä. Se ei voi mitenkään olla tämä, mupisen mielessäni. Katselen osoitetta. Luon silmäyksiä. Ikkunasta katsoo minua kobra. ”Aika erikoinen mainos ravintolalle”, ajattelen. Opaskirjan mukaan tämä olisi kuitenkin oikea paikka. Ota nyt sitten selvää näistä kirjaimista. Merituuli puhaltaa raikkaasti Osakan lahdelta.

Geisha sipsuttaa ohitseni.

Ihmettelen aikani. Apu löytyy. ”Aa, ravintola. Se on tuolla toisella puolen katua”, opastaa ystävällinen nuori mies.

Siinä se todellakin on. Maineikas kalaravintola. Oven yläpuolella on riisipaperista valmistetut pallokalalyhdyt. Bingo!

Olen lentänyt maapallon toiselle puolelle maistaakseni maailman erikoisinta herkkua, myrkyllistä pallokalaa eli fugua. ”Osakassa kalaa kutsutaan nimellä teppo eli pistooli”, selostin matkaseurueelleni.

Enempää ei minun sitten tarvinnutkaan illallisretkestä toimittaa. ”Kiitos vaan mamma. Luulenpa kuitenkin, että saat pelata venäläistä rulettiasi ihan itse”, ilmoitti tyttäreni.

Käännyin vielä vävyni puoleen. Jakaisiko hän kokemuksen kanssani? ”Viileetä”, hän sanoi. ”Taidan kuitenkin jättää väliin”.

Lähdin yksin. Metrossa mietin olenko sittenkin hullu.

Se näyttää suomalaisten järvien mateelta, joka on puhallettu täyteen ilmaa. Paholaiskala on himoittua herkkua kulinaristien keskuudessa. Sen erikoismauste on tappava hermomyrkky. ”Vasta-ainetta ei ole olemassa”, on tehokas mainos kalalle. Ja aina riittää uusia hulluja kokeilemaan. Puhutaanpa jopa pallokalakuumeesta elämysteollisuuden extremehuipentumana. Syö ja kuole!?

Kalaa nostetaan Osakan lahdelta parituhatta tonnia päivässä, joten hurjapäistä ei ole puutetta.

Japanilaiset ovat onnistuneet markkinoimaan äärimmäisen herkun myös New Yorkiin, jossa sitä syödään jo muutama tonni vuodessa.

Kuolemalla maustettua kalaa saa käsitellä ja valmistaa vain pitkän koulutuksen saaneet lisenssoidut kokit. Yhdessä ainoassa pallokalassa on nimittäin kylliksi myrkkyä toimittamaan jopa 30 hengen seurueen autuaampiin ruokapöytiin.

Kalaa on siis osattava käsitellä. Asiakas riskeeraa elämänsä. Tohelo kokki työpaikkansa. Ja omistaja koko ravintolansa.

Kuoleman mysteerio kätkeytyy maksaan, sappeen ja munasarjoihin. Tappavan maksan sanotaan kuitenkin olevan herkkujen herkkua. Sen myynti ja tarjoilu on kielletty laissa. Aina löytyy kuitenkin asiakkaita, jotka rukoilevat edes pientä palaa maksaa. Kohentaa kuulema kummasti mieskuntoa.

Se tuodaan eteeni viuhkan muodossa. Silkkipaperin ohuet siivut ovat valkoisia. Koristeena annoksessa on sitruunan siivu, kolme viipaletta kurkkua ja kaksi ohutta porkkanasta muotoiltua kukkaa. Lautasen reunalla on krysanteemin kukka. Japanilaisille kauneus on yhtä tärkeää kuin maku. Heidän keittiötään ei suotta pidetä maailman tyylikkäimpänä.

Puikot väpättää kun otan ne sormiini. Entä jos heitän henkeni? Tässä ja nyt! Sanotaanhan, että myrkkyä nauttineen puikot vain kilahtavat ja hän kaatuu maahan.

Katselen ympärilleni. Ihmiset näyttävät syövän rauhallisesti. En kuule puikkojen kohtalokasta kalinaa. Poimin puikoilla palan kalaa. Dippaan sen soijakastikkeeseen. Pelottava pallokala maistuu lähinnä graavatulle kuhalle tai särjelle. Hyvää. Mutta ei taivaallista.

Eilen keitin kotona tuntikausia korvasieniä. Ajattelin. Myrkkynsä kullakin.