Facessa kavereita, vaalikentillä vihollisia

Perussuomalaisten puheenjohtaja

Timo Soini sanoi kirjansa Peruspomo julkistamistilaisuudessa, että hän ei ehdi olla Facebookissa eikä Twitterissä. Puolueella menee silti hyvin ja puheenjohtaja ”plokkaa” eli pitää blogia, joka on hyvin luettu.

Soinista poiketen suurin osa poliitikoista on ahkeria facebookaajia. Toisilla on täynnä 5 000 kaverin kiintiö, eikä uusia kaveripyyntöjä voi hyväksyä. Sosiaalisesta mediasta pois pysyttäytyneet poliitikot ovat harvinaisia.

Facebook on poliitikoille mitä mainioin ilmainen mainoskanava, ainakin näin eurovaalien alla. Pian alkaa myös kampanjointi ensi huhtikuun eduskuntavaaleihin. Face on täynnä hymyileviä ja poseeravia ehdokkaita, jotka saavat muutaman äänestäjän vierelleen kampanjakiertueillaan.

Samalla Facebook on hyvä kanava äänestäjille välittää viestejä ja kommentteja poliitikoille, joita ei tarvitse lähteä tapaamaan tilaisuuksiin tai soittaa heille. Varta vasten järjestetyt keskustelutilaisuudet sisätilassa eivät 2000-luvulla vedä äänestäjiä, sillä on mukavampi maata sohvalla ja katsoa viihdettä televisiosta.

Poliitikot ovat oppineet, että on mentävä kansan pariin, eikä kutsua kansaa luokseen. Lento-, koripallo- ja jääkiekko-otteluissa sekä raveissa käymällä meppiehdokas tekee aivan huomaamattaan vaalityötä, sillä Suomi on urheiluhullua kansaa.

VaLePa Vammalasta ja oululaiset Tiikerit taistelevat parhaillaan lentopallomestaruudesta. Samaan aikaan Oulun Kärpät ja Tampereen Tappara mittelevät kiekkomestaruudesta. Koripallossa ovat alkaneet kahdeksan joukkueen pudotuspelit. Kolmen kärki on Bisons Loimaalta, Joensuun Kataja ja Tampereen Pyrintö. Ravit vetävät paljon väkeä. Meppiehdokkaille nämä ovat oivia kampanjointipaikkoja ympäri laajaa maatamme.

Seuraan arviolta noin kuuttasataa eri tason poliitikkoa ja vaikuttajaa, jos ja kun ehdin. Fb-kavereideni kirjo ulottuu Loimaan kirkkovaltuutetuista meppeihin ja ministereihin. Verkostoidun poliitikkojen kanssa edellisessä työssäni paikallislehden toimittajana. Kavereita on kaikista eduskuntapuolueista. Vaikuttajia MTK:sta suurlähettiläisiin.

Olen huomannut, että faceviestin kautta saa nopeammin vastauksen kuin sähköpostitse tai puhelimitse. Poliitikot linkittävät usein heti uutisia sivuilleen ja tästä on hyötyä toimittajalle.

Olen ihmetellyt, miksi poliitikot tykkäävät kilpaa toistensa tilapäivityksistä. Tämä on yleistä niin saman puolueen kesken kuin yli puoluerajojen.

Facebookissa ollaan kavereita, mutta vaalikentillä asia on toisin. Fb-kaveri nähdään vihollisena, joka voi viedä minulta äänen, jos esiinnyn hänen kanssaan yhtä aikaa.

Olen kuullut, että niin sanotut kärkiehdokkaat eivät välttämättä huoli kampanjakavereikseen lupaavia ”keltanokkia”.

Ihmettelen, millä ilveellä useat kansanedustajat ehtivät tykätä päivittäin useista kymmenistä tilapäivityksistä, vai tekevätkö sen avustajat? En tiedä, onko Facebookissa ”Tykkää kaikista kavereiden tilapäivityksistä”- nappi. Jos on, tämä on aika riskipeliä, jos kaveri vaikka kertoo, että jalka meni poikki ja tästä tykätään kilpaa!

Pidän politiikoista, jotka kirjoittavat asiaa. Minua ei kiinnosta, koska he ovat istuttaneet narsissit, aloittaneet pyöräilyn tai tehneet jotain aivan tavallista.

Poliitikot ovat tavallisia ihmisiä, jotka vielä tavallisemmat äänestäjät ovat nostaneet vallankahvaan. Ja vähän ajan päästä haukkuvat heitä! Poliittinen muisti on molempiin suuntiin on lyhyt.

Vaikka Facebookissa oloa moititaan turhaksi ajanhaaskaukseksi, sosiaalisen median myötä ihmiset ovat enemmän tekemisissä keskenään. Tämä on tärkeää yksinäisille ja vanhuksille. Kaverinani on yli 85-vuotias yksin asuva eläkkeellä oleva opettaja, joka on hyvin aktiivinen päivittäjä.

Facebook on myös oiva aputyökalu pikkurikollisille, jotka seuraavat, koska hehkutaan ulkomaille lähtöä ja talo on tyhjä. Sanoisin, että oma vika, pikku sika, jos sortuu tällaiseen tilapäivitykseen eikä talossa ole murtohälyttimiä ja tallentavaa kameravalvontaa.

Oikein käytettynä Facebook on hyvä renki, mutta huono isäntä!