Kortit pöytään

Ennen presidentinvaaleja tehdään vielä monen monta kyselyä, ja ehdokkaiden kannatukset ehtivät muuttua paljonkin. Ensimmäisten kyselyjen luvuista ainoa mielenkiintoinen oli SDP:n Paavo Lipposen kannatuksen painuminen jopa vihreiden Pekka Haaviston taakse. Niinistön alamäen alku ei sen sijaan ollut yllätys.

Lipposen kannatus toki nousee, kunhan SAK saa taas vaalikoneensa käyntiin ja puolustamaan demariehdokasta – kuten niin monissa vaaleissa tätä ennen. On silti varsin todennäköistä, että Lipposen menestys jää alle SDP:n normaalin tason, ja sehän on tietysti noloa.

Puolueen johto otti vanhan puheenjohtajansa ehdokkuuden vastaan kuin taivaan lahjan. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei vaaleihin mahdu kahta oikeistolaista EU-intoilijaa. Niinistö tekee kaiken minkä Lipponenkin mutta monin verroin tyylikkäämmin.

Lipposen EU-linjauksia voi toki sanoa rehellisiksi. Hän kertoo ehdottoman myönteisyytensä suoraan eikä verhoudu hämärään populismiin.

SDP:n rautanyrkki, moninkertainen pääministeri ja puolueen puheenjohtaja on vakuuttanut kannattajansa jähmeällä olemuksellaan kymmenien vuosien ajan. Television keskustelut paljastavat nykyisen Lipposen heikon puolen.

Se mikä ennen näyttäytyi jämeryytenä, uhkaa muistuttaa hitautta. Mikä ennen oli harkitsevaa puhetapaa, lähenee nyt haparointia ja sanojen tapailua.

Toinen Paavo, keskustan Väyrynen on ilmeisesti päättänyt näyttää vaaleissa näärän munat epäilijöilleen. Hän on väittelyissä ja suorissa lähetyksissä kova luu. Olisi herkullista nähdä hänet yksin ketä tahansa muuta ehdokasta vastaan. Niissä tilanteissa Lipposta tai Soiniakin voi tulla sääli.

Jos Väyrynen on toisella kierroksella, kuten oletan, hän panee myös Niinistön ahtaalle. On siinä median ”asiantuntijoilla” taas ihmettelemistä.

Timo Soinille povaan heikompaa tulosta kuin perussuomalaisten eduskuntavaalikannatus oli. Puolueen halla-aholaiset eivät tue Soinia täysin rinnoin.

Vaikka arvostettu brittiläinen sanomalehti The Guardian luonnehtii haastattelemaansa Soinia äärioikeistolaiseksi, hänen linjansa on halla-aholaisille liian kesy.

Ensimmäinen televisioväittely täytti hädin tuskin väittelyn tunnusmerkit, mutta ehkäpä tahti paranee.

Ilokseni olen taas täysin eri mieltä kuin Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja, joka päivittelee kampanjan pituutta ja tilaisuuksien ja väittelyjen paljoutta. Päinvastoin: On erinomaista, että ehdokkaat näkyvät ja heidän ajatuksiaan läpivalaistaan.

Hesari pelkää Nato-kysymyksen tulevan kampanjoiden aikana ”loppuun kalutuksi”. Sepä olisikin hyvä, mutta tuskinpa Natoon ajajat lopettavat vaikka tulisivat taas torjutuiksi.

Natoa tärkeämpää kysymystä presidentin vaaleissa ei olekaan. Niinistö lupaa Natosta kansanäänestystä. Äänestys järjestetään tietenkin vasta sitten kun kyselyt lupaavat Nato-kannan voittoa.

Tai käy kuten Niinistö ennustaa: ”Jossakin vaiheessa pelkän Nato-yhteistyön rajat tulevat vastaan ja eteen voi tulla kysymys jäsenyydestä.” Silloin Suomen ulkopoliittinen linja on kääntynyt jyrkät 90 astetta ja tarvitaan vain piste iin päälle.