Ei nimi miestä pahenna

Stiina Hovi 

Eduskunnassa on annettu uusia käyttäytymisohjeita. Kansanedustajien ei ole enää soveliasta käyttää eri puolueista mitä tahansa nimityksiä. Puolueista ja niiden kannattajista on käytettävä virallisia nimiä.

Persuja ei siis saa sanoa enää persuiksi, koska tohtori Halla-aho ja sahuri Hakkarainen saattaisivat siitä loukkaantua. Persukiellon vastapainoksi puhemiesneuvosto katsoo, että kepulaisia ei myöskään saa sanoa kepulaisiksi eikä kokoomuslaisia kokkareiksi.

Kepu on tietenkin sanoutunut irti päätöksestä, kuten oppositiopuolueelle kuuluu, ja ilmoittaa kiusallaankin käyttävänsä itsestään edelleen kepu-sanaa. Nähtäväksi jää, millaisen rangaistuksen kepulaiset edustajat saavat puheistaan.

Persu Halla-aho joutui jo kerran pakkolomalle vaadittuaan armeijan tankkeja Ateenan kaduille, mistä voi päätellä, että myös sana tankki kuuluu kiellettyjen sanojen listalle. Sen sijaan edustaja Hakkaraisen puheet neekeriukoista eivät saaneet aikaan vastaavaa tukkapöllytystä.

Julkisesti kepukieltoa on ehtinyt paheksua kepulaisten lisäksi myös kansanedustaja Ben Zyskowicz, joka on eduskunnan ahkerin keputtelija. Zysse on itse tunnetusti kokkari eli kako, joten, jos rangaistuksia jaellaan tässä erässä, hän hallituspuolueen edustajana välttynee pienemmällä rangaistuksella kuin varsinaiset kepulaiset.

Vanhemmat sukupolvet muistavat, että entisaikaan eduskunnassa oli vielä kommareitakin. Kommarien alalajit ovat revari, kolmaslinjalainen ja stallari.

Stallareita ei tosin enää ole kuin muistelmissa. Viimeiset heistä siirtyivät hyvän sään aikana viherpipertäjiin ja pääsivät ympäristöhallinnon virkailijoiksi tai sitten he ryhtyivät investointipankkiireiksi.

Kaikki viherpipertäjät eivät tosin ole entisiä stallareita, sillä joukossa on myös paljon entisiä lipilaareja. Lipilaareissakin on aikojen saatossa ollut monenlaista joukkoa, tunnetuimpina heistä patkulit.

Pipertäjien joukkoon kuuluu myös kettutyttöjä, joita siis ei saa enää nimittää kettutytöiksi. Kettutytöt ovat oikealta nimeltään aktivisteja, jotka toteuttavat aktiivisuuttaan särkemällä ovia ja kiusaamalla eläimiä turkistarhoilla.

Persujen, kepulaisten, kokkareiden, kommareiden ja viherpipertäjien lisäksi eduskunnassa on myös sossuja. Sossut eli solisaliratti jakautuu karkeasti ryhmiteltyinä lipposlaisiin ja tuomiojalaisiin, mutta ihan tarkasti ottaen näiden eroja ei nykyisin tiedä Erkkikään. Maailman ensimmäinen sossu oli Kolumbus, joka ei tiennyt minne oli menossa ja miksi, mutta teki matkaa kuitenkin koko ajan valtion varoilla.

Kepulaisten alalajeja ovat takametsien miehet, citykepulaiset, asvalttimaalaisliittolaiset ja sitten omana alalajinaan Väyrynen. Viime mainittu valitaan presidenttiehdokkaaksi lähes joka toinen kuudes vuosi. Tunnetuin kepulainen historiassa on Sven Tuuva, jonka tunnuslause oli: ”Ei oikeaan, ei vasempaan, päin mäntyyn aina vaan.”

Kokkareiden vaikuttavat voimat ovat patamustat porvarit, majurin lesket, kukkahattutädit ja Alexander Stubb. Stubbilaiset on helppo erottaa kukkahattutädeistä, sillä stubbilaiset polkevat ihan simona polkupyörää ja juoksevat maratonia. Maailman ensimmäinen stubbilainen kokkari oli Jaakobin ja Raakelin poika Joosef, joka pukeutui kauniisiin vaatteisiin ja piti itseään veljiään parempana. Hänet myytiinkin Egyptiin, jossa hänestä tuli korkea virkamies.

Näiden poliittisten lajien lisäksi on vielä joitakin harvinaisempia lajeja, kuten ruåtsalaiset. He kasvattavat Närpiössä tomaatteja ja heidät tunnistaa siitä, että kaikki kilpailevat siitä, kuka pääsee heidän kanssaan vaalien jälkeen hallitukseen.