Kouluvaari tukee lasta

Riitta Mustonen

” Vanhemmat voisivat olla enemmän kiinnostuneita lastensa asioista. ”

Eläkkeellä oleva opettaja Eero Nurmi, 62, käy kaksi kertaa viikossa Peipon koulussa Porvoossa ”kouluvaarina”.

Nurmi sai idean Vaasassa kouluvaarina toimivalta veljeltään. Hän kysyi asiaa opettajilta ja sai innostuneen vastaanoton. Vaari auttaa tai vain rauhoittaa oppimisvaikeuksissa olevia lapsia joko luokassa tai käytävällä.

”Siitä saa mielihyvää, kun näkee, että lapset oppivat, kun on heidän kanssaan kahden kesken. Lapsikin huomaa osaavansa, kun ei tartte esiintyä muille.”

Nurmi tekee neljän tunnin päiviä ruokapalkalla. Vapaaehtoistyö on mukavaa, kun siihen ei sisälly minkäänlaista byrokratiaa.

Nurmella on 35 vuoden kokemus opettajantyöstä, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 2007. Sinä aikana lasten käytös on muuttunut paljon ja työrauha koulussa heikentynyt. Opettajien keinot ovat vähissä, sillä puheen voima on ainut.

”Jos joku oppilas täytyy saada luokasta ulos ja se ei lähde käskemällä, niin täytyy hakea toinen opettaja todistamaan tilannetta.”

Nurmi ei oikein usko rangaistuksiin, sillä yleensä luokasta poistetut tai jälki-istuntoon jätetyt ovat toisten lasten silmissä sankareita. Samat nimet toistuvat jälki-istuntolistalla.

”Jos kotona on vain jääkaappi ja video, niin koulussahan iltapäivä kuluu mukavasti. Opettajalle jälki-istunto on vain lisätyötä.”

Kokenut opettaja muistuttaa, että usein huumori auttaa ongelmatilanteissa. ”Koittaa keksiä sellaista, joka ei loukkaa lasta, mutta josta lapsi huomaa, että nyt on menty liiallisuuksiin. Se on parempi kuin julmistelu ja uhkailu.”

1970-luvulla lapset tottelivat opettajan sanaa ja vanhemmatkin asettuivat opettajan puolelle, jos koulussa sattui jotain. Toisin on nykyisin. Lasten suoja on vahva ja vanhemmat puolustavat heti lastaan ja kysyvät, että mitä se opettaja nyt on tehnyt.

Meno kouluissa ei näytä Nurmen mielestä ainakaan helpottuvan. Millä keinoin kurssia voisi muuttaa?

”Ryhmäkokoja ei saisi kasvattaa. Opettajien arvovalta tulisi saada takaisin, mutta se on hidas tie, sillä samalla tavalla auktoriteetit ovat kadonneet muissakin ammateissa. Vanhemmat voisivat olla enemmän kiinnostuneita lastensa asioista ja olla läsnä. Tulla koululle, kun siellä on avoimien ovien päivä, ja muulloinkin.”

Nurmi on huolissaan myös lasten tietokoneiden käytöstä. ”Niillä voi kotona tehdä paljon sellaista, mitä ei tarttis. Tietokone on hyvä renki, mutta huono isäntä.”