Asiantuntijalta: Komissio kumartaa saastuttajille – kuka maksaa laskut?

Päästökaupan idea on markkinaehtoinen päästöjen vähentäminen, jossa energia- ja teollisuuden alan yhteisöille määrätään vuosittain kunkin alan vertailuarvojen mukaisesti tiukentuva päästövelvoite.  Kuva: Sanne Katainen, Johannes Tervo, Kari Salonen, koonnut: Elias Piilola

EU:n komissio julkisti äsken ehdotuksensa, jolla on tarkoitus remontoida unionin ilmasto- ja energiatoimia, muun muassa päästökauppajärjestelmää (ETS), joka on tällä hetkellä EU:n tärkein ilmastopoliittinen työväline. Sen piirissä on tänään lähemmäs 50 prosenttia kaikista EU:n päästöistä, ja 75 prosenttia vuodesta 2028 lähtien, kun ETS II todennäköisesti otetaan käyttöön.

Komission ehdotus hidastaisi päästöjen vähennysvauhtia.

Päästökaupan idea on markkinaehtoinen päästöjen vähentäminen, jossa pienimpiä päästöjä, teho alle 20 megawattia, aiheuttavia yhteisöjä lukuun ottamatta kaikille energia- ja teollisuuden alan yhteisöille määrätään vuosittain kunkin alan vertailuarvojen mukaisesti tiukentuva päästövelvoite. Jollei yhteisö siihen pääse, se joutuu ostamaan markkinoilta päästöoikeuksia.

Järjestelmän ansiosta päästökaupan piirissä olevien toimijoiden päästöt ovat vähentyneet vuodesta 2005 lähtien yli 50 prosentilla, Suomessa yli 60 prosentilla.

Päästöoikeuksien vuotuinen markkina-arvo on vaihdellut 40:n ja 60:n miljardin euron välillä.

Järjestelmä on ollut tehokas ja hyvä erityisesti Suomen ja Ruotsin kannalta. Meillä sähkö on jo päästötöntä ja muu energiatoimiala ja teollisuus ovat investoimalla puhtaaseen menestyneet hyvin suhteessa kilpailijoihinsa. Metsäteollisuudessamme on yrityksiä, jotka ovat voineet myydä yli tarpeensa olevia päästöoikeuksia miljoonilla euroilla.

Suomen ja Ruotsin pääministerit ansaitsevat kiitoksen siitä, että he esittivät vielä ennen komission päätöstä vetoomuksen, että päästöoikeusjärjestelmän remonttia ei tehtäisi.

Toisin kävi. Komissio kuuli enemmän Etelä- ja Keski-Euroopan paljon päästöjä aiheuttavaa teollisuutta ja päätti loiventaa päästökaton kiristymistä eli niin sanottua LRF- kerrointa (Linear Reduction Factor), joka muuttuisi nykysäädösten mukaisesta 4,3 prosentista vuodessa ensin vuoden 2031 alusta lukien 3,7 prosenttiin vuodessa hidastuen sitten edelleen 2036 alusta lukien 1,7 prosenttiin vuodessa.

Kaiken lisäksi komissio päätti jatkaa päästöoikeuksien ilmaisjakoa pitkälle tulevaisuuteen.

Ratkaisu kertoo EU:n toimien epäjohdonmukaisuudesta. Eilen suurella höyryllä sitä, huomenna jotain aivan muuta.

Muutosesitykset tarkoittavat sitä, että päästöjä voidaan tuprutella pitkälle 2040-luvulle saakka joka vuosi miljoonia tonneja aikaisemmin päätettyä enemmän.

Komissio pitää kuitenkin tiukasti kiinni aikaisemmin asetetuista tavoitteista kokonaispäästöjen vähentämiseksi unionin alueella 90 prosentilla vuodesta 1990 vuoteen 2040 mennessä ja hiilineutraalisuuden saavuttamisesta vuoteen 2050 mennessä. EU:n keskeiset tavoitteet eivät siis muutu, joten jostakin ne päästökaupan höllentämistä vastaavat päästöjen vähentämiset on löydettävä!

Komissio lupaa nyt auliisti rahaa muun muassa uudesta 100 miljardin euron rahastosta teknisiin ratkaisuihin, kuten hiilen talteenottoon (CCS) ja hiilen kierrättämiseen (CCU) muun muassa synteettisiksi polttoaineiksi.

Molemmat ovat periaatteessa kannatettavia ja ne voivat vähentää päästöjä. Niitä on jo tuettu kymmenillä miljardeilla euroilla kilpailukyvyn juurikaan parantumatta.

Päästöjen vähentämiseen tähdäten komissio esittää myös sähköistämisen osuuden nostamista energian loppukulutuksesta nykyisestä 23 prosentista noin 46 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä. Suomessa jo tänään vastaava sähkön osuus on noin 32 prosenttia. Myös tähän liittyville toimille rahaa tuntuu riittävän.

Vaikka komissio siis helpottaa päästövelvoitteita, se ei tee samoin nieluvelvoitteille. Niitä ei ainakaan vielä ole helpotettu.

Pelkään jopa pahoin, että suurempien päästöjen salliminen maksatetaan ainakin osin lisäämällä nieluvaateita.

Vähintä, mitä tällaisen vaaran torjumiseksi komissio voisi tehdä nopeasti, olisi rakentaa loppuun maankäyttösektorin hiilensidonnan järjestelmä ja siinä tarvittavat sertifioinnit ja tuet. Nyt energiasektorilla tuetaan useilla miljardeilla euroilla hiilen talteenottoa (CCS), mutta maankäytön sektorilla samaa kohtelua odotetaan edelleen. Hiiliviljelyn muokkaaminen kaupalliseksi toiminnaksi on ilmastokysymyksen kannalta yhtä arvokasta kuin sanottu CCS.

Komissio siis osoittaa ymmärrystä niille EU-maille, joiden ilmastotoimet etenevät hitaasti siitä huolimatta, että unionin ilmastotukimiljardeista näille saastuttajille on osoitettu suhteessa selvästi eniten.

Itäisen ja eteläisen Euroopan maat ovat jo saaneet ja saavat komission mukaan jatkossa entistä enemmän tukea muun muassa EU:n Sosiaalisesta Ilmastorahastosta. Kahdelletoista unionin köyhimpiin kuuluvalla, muun muassa Espanjalle, EU osoittaa Modernisaatiorahaston kautta joka vuosi päästökauppatuloista päältä pois ennen niiden jakamista jäsenmaille 10 prosenttia eli monia miljardeja euroja.

EU:n ilmastotoimien uskottavuuden ja tasapuolisuuden nimissä Etelä- ja Itä-Euroopan ilmastotoimien hidastelujen kustannukset eivät saa valua Suomen metsäsektorin maksettavaksi. Tällaista ”vaihtokauppaa” Suomen nykyinen ja tuleva hallitus eivät saa hyväksyä!

Mauri Pekkarinen

ministeri