Kotipellossa kasvaa pientä ja kaunista

”Jos teen viljelysuunnitelman, se täytyy tehdä viikon päästä uudestaan. Työ on jatkuvaa tuotekehitystä”, Niko Honkanen sanoo. 

Tillistä käytetään kaikki osat: versot, kruunu ja varsi. Varresta saa hyvän maun tilliöljyyn. 

Miniretiisit antavat kirpakkaa makua annoksiin. 

Useimmat pitävät voikukkaa pahemman sortin rikkaruohona, mutta Kotipellon puutarhassa ajatellaan päinvastoin. 

Kirjokakkara on nimensä veroinen koreilija. 

Sarviorvokki 

Mintun kukkia 

Ukrainalainen Lena Cherevko työskentelee mielellään Kotipellossa. 

Leikkuujätteet ja turve ravitsevat lähiseudun peltoja. 

Menestysresepti: Löytää tarve ja täyttää se. Kuten, että monet lehdet tekevät villiruokajuttuja keväällä, jolloin luonnossa ei vielä mikään viherrä. Mistä löytää kuvauksiin raaka-aineet?

Silloin avuksi tulee Kotipellon puutarha Nousiaisissa. Siellä kolmessa kasvihuoneessa kasvaa ympäri vuoden yli 140 kukkaa, yrttiä ja versoa, jotka menevät pääasiassa ravintolakäyttöön, mutta muutama myös vähittäiskauppoihin ja erikoistilauksiin, kuten kuvauksiin.

Kotipellon puutarha myös vie yrttejä Ruotsiin ja Hongkongiin.

Vielä kahdeksan vuotta sitten puutarha näytti ihan erilaiselta. Pirjo ja Tapio Mönkkönen aloittivat vuonna 1997 kurkunkasvatuksen ostamalla kylmillään olevat kasvihuoneet eläkeläisparilta. Kummallakaan ei ollut yrittäjätaustaa – Pirjo oli maatalouslomittaja, joka opiskeli aikuisena puutarhuriksi, ja Tapio konetila-asentaja.

”Alku oli vauhdikas, ja vauhtia on riittänyt”, Pirjo nauraa.

Pariskunta pyöritti puutarhaa kahdestaan. Päivät olivat ympäripyöreitä. Kurkunviljely kävi kuitenkin kannattamattomaksi, koska pinta-alaa oli vähän. Niinpä Mönkköset siirtyivät vuonna 2010 baby leafeihin eli salaatinversoihin.

Ainut tytär Sanna ilmoitti 18-vuotiaana, että hän ei halua puutarhalle töihin, vaan opiskelee, mutta kuinka ollakaan puutarhatyö hurmasi poikaystävän.

”Sannalle taisi olla järkytys, että Niko halusi jäädä tähän”, Pirjo arvelee.

Vävypoika Niko Honkanen pisti tuulemaan. Hän oli valmistunut mielenterveys- ja päihdehoitajaksi, mutta puutarhayrityksessä hän osoittautui varsinaiseksi markkinointiosaajaksi.

Kotipellon puutarha alkoi kasvattaa versojen ja yrttien lisäksi syötäviä kukkia. Niko otti yhteyttä ravintoloihin ja lähetti tuotenäytteitä keittiömestareille. Perhe kutsui kokkeja tutustumaan tuotteiden kasvatukseen ja etsi koko ajan uusia siemeniä.

”Nyt asiakkaat löytävät jo meidät, sillä kokit liikkuvat paljon ja vievät tiedon mennessään. He tietävät myös, että me kasvatamme mitä he haluavat”, Niko toteaa.

Kasvihuoneen lämpimänkostea ilma vetää jo kevättalven päivinä silmälasit huuruun ja alkaa hiostaa. Kesällä huoneissa on päivällä niin kuuma, että työt pitää aloittaa aamuneljältä, etteivät kasvit nuukahda.

Kaikki myytävät kasvit leikataan käsin ja pakataan rasioihin. Enää Pirjo ja Tapio eivät puurra yksin, vaan puutarhassa työskentelee seitsemän ukrainalaista ja seitsemän suomalaista työntekijää oman perheen lisäksi. Puolet työntekijöistä on vakituisia ja puolet vuokratyövoimaa.

Vieraan työvoiman palkkaaminen on ollut perheelle iso askel. Siitä koituu vastuu, että työt jatkuvat.

”Tarttee suunnitella enemmän eikä vain pärrätä kasvihuoneella. Ensimmäinen lomaviikkokin menee yleensä siihen, että miettii, miten työt sujuvat”, Niko Honkanen tunnustaa.

Pirjo Mönkkösestä muutos on ollut hieno. ”Tämä on niin mielenkiintoista. Enää en haaveile eläkkeelle menosta niin kuin kurkun viljelijänä, sillä sellaista ei kerkeä edes ajatella.”

Niko Honkanen kulkee kasvihuonelavojen keskellä ja poimii versoja ja pienenpieniä kukkia maisteltavaksi. Hän tuntee jokaisen kasvin ainakin suomenkieliseltä nimeltä, vaikka valikoimaa on jo yli 140 erilaista.

”Jaksan innostua aina, kun löydän uuden tuotteen. Kun ensimmäinen lehti ja kukka tulee esiin, tuulettelen täysillä.”

Niko taittelee pieniä versoja maisteltaviksi. Sinappilajeja on sen seitsemää sorttia, monenlaisia kaaleja, herneitä, krasseja.

”Tunnetteko tämän?” Tutulta näyttää... ”Se on köynnöskrassi, yksi suosituimpia ravintoloihin. Menee possun kylkeen kuin nenä päähän.”

Marokonminttu on makeista yrteistä tällä hetkellä suosituin – se uitetaan kokonaisena drinkkeihin. Siankärsämön versot lennätetään Hongkongiin, missä niillä koristellaan annoksia ja kokki tietää kertoa, että näitä kasvaa Suomen luonnossa.

”Tästä kaikki pyrkii eroon, mutta sen maku on ihan huikea, maistuu ihan herneeltä”, Niko esittelee vesiheinää eli pihatähtimöä. Vähän siemenkaupassa ihmeteltiin, kun Pirjo kysyi sieltä näitä rikkaruohon siemeniä.

Apilaakin menee ympäri vuoden muutamiin ravintoloihin.

Grannyn kukasta Niko veikkaa myyntihittiä. Kyseessä on begonian vaaleanpunainen kukka, josta nypitään terälehti kerrallaan annoksen koristeeksi. Kukka maistuu kirpeältä kuin Granny Smith -omena, siitä nimi.

Vaikka kasvihuoneen moni kasvi on tuttu omalta ikkunalaudalta ja kukkapenkistä, ei kukkakaupasta ostettuja tuotteita voi suin päin alkaa nyppiä ruokalautaselle. Kotipellossa tuotteet kasvatetaan ilman torjunta-aineita turvealustalla käyttäen biologista torjuntaa, kun marketista ostetussa begoniassa on saatettu käyttää syötäväksi sopimattomia kemikaaleja.

Eikä Kotipellon puutarhaan oteta kasvatettavaksi mitään kovin allergisoivia kasveja. ”Esimerkiksi sellerinversoa menisi paljon, mutta selleri on niin allergisoiva, ettei voi ottaa riskiä, että se joutuisi väärään rasiaan”, Niko perustelee.

Lupiininversojen kasvatuskin loppui siihen, kun Niko löysi yhden verson väärästä paikasta. Tuoteturvallisuusriskien kanssa on oltava tarkkana.

Työntekijä Lena Cherevko käy kippaamassa kottikärryillä leikkuujätettä eli lähinnä turvetta ja kasvinjuuria isoon kasaan pihalle.

”Siitä se lähtee maajussien pelloille. Täällä on kerran kuussa melkoinen traktoriralli, kun kasat haetaan.”

Kasvit kasvatetaan kasvatuskouruissa, joihin turvepotit laitetaan. Kourut pestään käytön jälkeen ja käytetään uudestaan. Näin vältetään muoviroskaa.

”Keksittiin systeemi, kun muovista tuli jäätävän kokoinen lasku. Nyt pyrimme siihen, ettemme käytä mitään, mikä ei mene luontoon takaisin”, Niko Honkanen sanoo.

Nousiaisissa Kotipellon puutarhalla on 2 800 neliötä kasvihuonealaa. Huhtikuun alusta alkaen yritys sai lisäneliöitä 30 kilometrin päästä Uudestakaupungista, kun he vuokrasivat kalanviljelylaitoksen yläkerran.

”Siellä kaikki kiertää. Kalaveden ravinteet ja hiilidioksidi menevät kasveille ja vesi puhdistuu. Kasvihuone lämpiää kalanperkuu- ja kasvijätteellä. Jännää nähdä, miten se alkaa toimia.”

Niko Honkanen ei haikaile opiskelemaansa mielenterveystyöhön, sillä kasvihuoneiden kautta hänelle on avautunut kokonaan uusi maailma.

”En ole päivääkään katunut, että jäin tänne. Saan toteuttaa itseäni. Kerran viikossa maistelen kaikki kasvit läpi. Huomaan heti, jos jotain on pielessä. Pidän yhteyttä keittiömestareihin ja etsin uusia kasveja.”

Ravintolamaailma oli aluksi Nikolle ihan vieras. Hän ei ymmärtänyt edes keittiömestareiden kieltä.

”Onneksi oli yksi luottokokki, jolta kysyin, mitä ne tarkottaa, kun ne puhuu misaamisesta ja sirkulaattoreista.”

Kolmessa vuodessa kieli on tullut tutuksi ja Nikokin osaa jo misata. Eli esivalmistella ainekset ruokaan.