Timo Soini: Missä EU, siellä ongelma

Keksin yllä olevan otsikon ollessani ensimmäistä kertaa presidenttiehdokkaana vuoden 2006 presidentinvaaleissa.

Älynväläys pätkähti päähäni MTV3:n vaalikeskustelussa. Kesken presidenttiehdokas Henrik Laxin puhetta, tokaisin: ”Missä EU, siellä ongelma.”

Tuo ilmaus jäi elämään poliittiseen kielenkäyttöön ja todellisuuteen.

Eduskunta on hyväksymässä Suomen yhteisvastuun kasvattamisen EU:n niin sanotussa kriisirahastossa. On mielenkiintoista nähdä, mitä tekee keskusta nyt. Koko tämän vaalikauden ajan he ovat äänestäneet perussuomalaisten kanssa yhteisvastuita ja tukipaketteja vastaan. Toista oli Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen aikaan, jolloin tukipakettihullutus aloitettiin. On ryhdin mittauksen aika. Miten on keskusta: omavastuu vai yhteisvastuu?

Perussuomalaiset ovat olleet oikeassa ja tämän kirjoituksen otsikko pitää yhtä totuuden kanssa. Euroopan unionissa on sovittu uudesta äänivaltapainotuksesta. Suomen äänivalta Euroopan unionin neuvostossa laskee 2,0 prosentista 1,1 prosenttiin.

Samaan aikaan Suomen nettomaksuosuus pompahtaa ylöspäin lähes 600 miljoonaa euroa ylittäen samalla miljardin nettomaksuosuuden. Yhteisvastuuta lisätään, ääniosuus puolittuu ja nettomaksuosuus tuplaantuu. Tämä on törkeätä ja huonoa asioiden hoitoa.

Ukrainan kriisi on tuonut elintarviketeollisuudelle ja maataloudelle merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Mitä on tapahtunut? Venäjän käytöstä ei voi hyväksyä ja vastatoimet ovat seurausta siitä. EU on tehnyt päätöksiä kompensoida menetyksiä. Espanja on saanut tukea persikoistaan, Puola omenoistaan, Italia juustoistaan( vaikka niitä ei edes viedä Venäjälle!) ja Baltian maat maidostaan.

Mitä Suomi on saanut? Kokoomuslaisen maatalousministerin kootut selitykset. Tilanne on paha. Tässä on jo kansallisen puuttumisen paikka. Viljelijät ja elintarviketeollisuus eivät voi jäädä ”Pyrsselin” hyväntahtoisuuden varaan.

Islanti lopetti lähestymisneuvottelut EU:n kanssa, eikä Norjaa ja Sveitsiä saa kirveelläkään Euroopan unioniin. Tarjolla olisi Albaniaa ja Moldovaa. Nämä varmasti käyvät vanhoille puolueille ”osana eurooppalaista rauhanprojektia”.

Brysselin suunnitelmatalous syväjäädyttää Euroopan, tappaa talouskasvun ja tuo deflaation. Hilpeätä mieltä ei naurata. Lasku on karmaiseva. Eurooppa putoaa elintasossa alaspäin, suurimpana syynä on epäsymmetrinen eurovaluutta, joka on poliittinen – ei taloudellinen – raha, josta ei voida luopua, kuten Euroopan keskuspankin pääjohtaja kävi Helsingissä julistamassa. Ja Suomen veivikaulat taputtivat oman taloutensa kuolemantuomiolle.

Olen valoisa ja iloinen luonne. Optimisti. Emmehän me perussuomalaiset muuten olisi nollasta kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi yltäneet. Tämä tilanne saa mielen matalaksi, jyrkänne lähenee ja alamäki kiihtyy. Näin ei voi jatkua, tähän on saatava muutos ja se tulee vain vaalien kautta. Toista tämän mallista hallitusta Suomi ei kestä. Perussuomalaiset tarvitsevat vaalivoiton.

Olen viikon yrittänyt toipua eduskunnan homoliittoäänestyksestä. Ei onnistu.

Avioliitto on miehen ja naisen liitto. Nyt, aina ja iankaikkisesti. Tiedän jotakin poliittisesta viestinnästä ja propagandasta. Homoliittolobbaus on minun elinaikani suurin hysteerinen kampanja, joka onnistui. Perheen tappioksi. Se ei ole Euroopan unionin syytä.