Nokia–New York–Nokia
Rauskut nousivat pääosaan Osmo Rauhalan uusimmassa näyttelyssä. Rauskut ovat ainoita kaloja, jotka ovat suoriutuneet peilitestistä, jossa lähelle silmiä laitetaan väritäplä. Jos eläin yrittää kuvajaisensa nähtyään poistaa täplän omalta iholtaan, on sillä tietoisuus itsestään. Ihminen suoriutuu testistä noin 1,5 vuoden iässä. Kalle Keskinen15.11.201715:00
Alun perin ei ollut tarkoitus, että Osmo Rauhalasta tulisi tilallinen. Hänen veljensä kävi maatalousopiston, mutta totesi pian, ettei tuolloin kahdentoista hehtaarin tila Nokian ja Hämeenkyrön rajalla elättäisi kunnolla.
”Sitten isäni kuoli, kun olin vielä lukiossa. Sisarukseni olivat jo maailmalla, joten ratkaisu tilasta jäi minulle ja äidille.”
Lukiosta päästyään Rauhala opiskeli kauppatieteiden maisteriksi Turussa, minkä jälkeen kutsui Ateneum. Siinä ohessa hän hoiti myös tilaa.
”Aamulla menin navettaan puoli kuudelta, sitten kahdeksan junaan. Maalasin ja piirsin yhdeksän tuntia Ateneumissa. Junalla pääsin kotiin puoli kymmeneksi ja menin taas navettaan.”
Emolehmistä luovuttiin 1988, kun Rauhala lähti suorittamaan jatkotutkintoa New Yorkiin. Siellä perhe on sen jälkeen asunut lähes poikkeuksetta talvikaudet.
Kun Rauhalan esikoispoika syntyi 1994, tilaa alettiin todella kasvattaa. Nykyään peltoja on yli sata hehtaaria ja muutama vuosi sitten valmistui lampola, jossa on 250 uuhta.
”Poika opiskelee vielä, mutta olemme perustamassa juuri yhtymää. On hyvä mieli, että kannatti sinnitellä vaikeiden vuosikymmenten läpi.”
Rauhalan tila oli jo 90-luvun alussa kokonaan luomussa. Tuohon aikaan se ei ollut vielä kovassa huudossa Suomessa.
”Suuret ikäluokat ajattelivat, että koko ajan pitää tuottaa enemmän ja enemmän. Se on tietenkin ymmärrettävää, heidän lapsuudessaan oli pulaa monista peruselintarvikkeista.”
Rauhala innostui luomusta New Yorkissa 80-luvulla tarkkaillessaan Whole Foods Market -myymälää matkallaan yliopistolle.
”Kaupassa oli aina iltapäivisin jono. Aloin miettiä, miksi ihmiset jonottavat New Yorkissa, missä kaikkea on niin paljon kuin vain keksii ostaa.”
Siitä pitäisi Rauhalan mielestä ottaa oppia myös Suomessa, sillä juuri luomuruoka voisi olla tuottoisa vientituote.
”Meillä on aika vaikeat kasvuolosuhteet ja määrään perustuvaa tuotantoa tehdään kaikkialla muualla paljon halvemmalla. Meillä on harhaluulo, että ruuassa made in Finland riittää, mutta sillä ei valitettavasti pääse mihinkään.”
Rauhalan elämäntyössä on luomutilan lisäksi toinenkin puoli: taide. Rauhala on yksi menestyneimmistä suomalaisista nykytaiteilijoista.
”Ensin maalasin asioita joita näin, eli kotieläimiä. New Yorkissa kiinnostus muuttui, mutta pysyi suomalaisena: peura, vesilinnut, metsäneläimet. Tässä näyttelyssä pääosassa ovat rauskut.”
Tieteistä ja matematiikasta kiinnostunut Rauhala alkoi nähdä mielessään hiljaa lipuvia rauskuja aina kun luki Pythagoraan tekstejä. Ne oli maalattava tauluihin. Tästä teemasta hän on siirtymässä jo toiseen, johonkin mittaamiseen liittyvään. Sen enempää taiteilija ei paljasta.
”Yritän tutkia maailmaa monella tavalla. Yksi keino on työ luonnon ääressä pelloilla ja metsissä. Toinen tuntosarvi on taide ja kolmas tiede.”
Suurimman osan maalaustyöstä Rauhala tekee talvikaudella New Yorkissa, sillä pääsiäisestä lokakuulle lampaat ja maatyöt pitävät hänet kiireisenä.
Nuorena Rauhala ei voinut nousta maalauksen äärestä ennen kuin se oli valmis, muuten ajatus oli keskeytynyt. Nyt 60-vuotiaana hän on päässyt irti tästä omien sanojensa mukaan nuoruuden putkiaivoisuudesta.
”Minulla on aina kolmekymmentä maalausta työn alla. Olen levittänyt itseni horisontaalisesti niin laajalle, että se ei ole ongelma.”
Osmo Rauhalan 60-vuotisjuhlanäyttely Peilitesti Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä 28.1.2018 asti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
