Luonnon rauha

Ennen vanhaan me pojan­koltiaiset oltiin, mikäli työ­komennuksilta joudettiin, joskus metsässä linnunpesillä. Etenkin variksenpoikia otettiin eläteiksi.

Nyt puhutaan taas suuremmassa mittakaavassa linnunpesillä olemisesta. Lintujen rengastaminen ja luonto­kuvaus ovat saavuttaneet sellaiset mitta­suhteet, että lintujen pesimä­rauhaa ja petojen elin­piiriä häiritään todella pahoin.

Ihmisen käynti linnun­pesällä vaarantaa aina poikasten haurasta elämää. Emo saattaa hylätä poikueen. Nyt lintuihin kiinnitetään myös mitä erilaisempia seurantalaitteita.

Innokkaimmat rengastajat ovat rengastaneet kymmeniä tuhansia linnunpoikia. Savu­koskelainen mies on rengastanut 500 maakotkan poikaa.

Harrastus tuntuu laajenevan entisestään En ole kuullut koskaan tilastoista, kuinka suuri osa rengastetuista linnuista häviää ilman ainuttakaan havaintoa.

Myös petojen syöttäminen haaskalla on lisääntynyt niin, että lähes koko petokantamme taitaa vierailla säännöllisesti ihmisen hajun höystämällä haaskalla ja kuvauskojulla. Petoeläin liittää ruuan saannin ihmisen hajuun ja tuo haaskalle myös pentunsa oppimaan vääränlaista, luonnonvastaista toimintaa. On selvää, että haaskalta elävät lihansyöjät eivät ole enää oikeita petoja. Ne houkutellaan ihmisen ahneuden ja bisneksenteon uhreiksi, pois normaalista elinpiiristään, tavoistaan.

Luontobisneksen rehottamiseen on saatava jotakin tolkkua. On ymmärrettävä, että asian tueksi tarvitaan oikeata lainsäädäntöä. Sitä tuskin leimataan punavihreällä värillä, vaikka niin voisi kuvitella.