Ranska on parempi Saksa, Ukrainan sota paljasti vihdoin meilläkin Saksan toilailut

Saksan rapakunnosta alkoivat eurooppalaiset mediat raportoida jo Merkelin valtakaudella, Helena Petäistö muistelee. Kuva Colmarin kaupungista. Kuva: Petteri Kivimäki

”Ranska on parempi Saksa.”

Näin otsikoi suuri saksalainen asia-aikakauslehti Der Spiegel. Kun siitä kertoi Helsingin Sanomat viime sunnuntaina, alkoi kyselyjen tulva. Miten niin? Eihän Ranskassa ole muuta kuin mellakoita. Niin meillä on uutisoitu, mutta silti ällistytti, miten luottamus Saksaan on niin vankkumatonta täällä sen takapihalla.

Kuitenkin Ukrainan sota paljasti vihdoin meilläkin Saksan toilailut. Euroopan mahtivaltiohan oli kaiken aikaa ulkoistanut energiansaantinsa Venäjälle, puolustuksensa Yhdysvalloille ja autoteollisuutensa Kiinalle, jonka valmistamista komponenteista se on riippuvainen. Kun Ranskan joukot menivät Maliin estämään ääri-islamin pesäkkeiden soluttautumista sieltä Eurooppaan, sanoi liittokansleri Angela Merkel kauniisti kiitos ja pisti rahansa visusti Saksan eläkekassoihin.

Totta on, että Paavo Lipposen pääministerikausien jälkeen Suomi on ajautunut niin Saksan helmoihin, että paljon muuta on jäänyt Euroopassa huomioimatta. Kun Der Spiegel vertasi, että Ranskan luotijunaverkosto on kehittyneempi, ydinvoimaan perustuva energiantuotanto puhtaampaa, Ranska houkuttelee enemmän ulkomaisia investointeja, ihmisiä on vähemmän köyhyysrajan alapuolella, pieniä lapsia on enemmän päivähoidossa jne, tuli tämä Suomessa yhä vain yllätyksenä.

Siitäkin huolimatta, että Saksan rapakunnosta alkoivat eurooppalaiset mediat raportoida jo Merkelin valtakaudella. Financial Times kirjoitti siitä erityisen laveasti, ja heti Merkelin luovuttua vallasta teki The Economist kansikuvan otsikolla ”The Mess Merkel left”, Merkelin jättämä sotku, kuvassa siipirikko Saksan kotka. Loppukesästä The Economist naulasi arkkuun lisänaulan otsikolla ”Is Germany the sick man of Europe once again?”, Onko Saksa jälleen Euroopan sairas mies?

Kerran matkustin Ranskasta Saksan halki junalla Itävaltaan. Sitä kokemusta en aio uusia ennen kuin Saksan rautatiet on saatu kuntoon. Strasbourgista Geneveen ajaessani käytin kerran Saksan puolella kulkevaa moottoritietä. Palatessa ajoin samaa reittiä, mutta Ranskan puolella rajaa kulkevaa moottoritietä. Sen jälkeen en enää palannut autoineni seikkailemaan Saksan puolelle.

Edellisen kerran Saksa oli Euroopan sairas mies kalliiksi tulleen Saksojen yhdistymisen jälkeen. Ranskan talous porskutteli silloinkin mukavasti. Liittokansleri Gerhard Schröder pani talouden kuntoon, mutta hävisi siksi vaalit, ja Merkel pääsi liikaa köllöttelemään hänen työnsä tuloksilla. Se jäi meillä huomiotta.

Eurooppa on jakautunut Saksan ja Ranskan valtapiireihin. Mutta täysin kummankaan varassa ei kannata operoida, sillä pieni maa tarvitsee molempia. Etenkin puolustuksessa ja maataloudessa Suomi hyötyy yhteistyöstä Ranskan kanssa.

Berliiniin on suomalaisen poliitikon aina helppo mennä. Kannattaisi kuitenkin ottaa Lipposen malli taas käyttöön ja käydä Pariisissa yhtä paljon, vaikkei se niin helppoa olekaan.

Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija.