Putinin hyökkäys Ukrainaan tahrasi Merkelin maineen – uusia syytöksiä sataa ja selittely vain pahentaa tilannetta
Saksan entinen liittokansleri Angela Merkel yrittää pelastaa perintöään. Suuri kriisijohtaja näyttää yhä enemmän kriisien aiheuttajalta.
Saksan entinen liittokansleri Angela Merkel (oik.) on lehtihaastatteluissa yrittänyt perustella sitä, miksi Saksa ei hänen johdollaan vetänyt tiukempaa linjaa suhteessa entistä agressiivisemmaksi muuttuneeseen Venäjään ja presidentti Vladimir Putiniin. Kuva on vuodelta 2016. Kaksi vuotta aikaisemmin Venäjä miehitti Ukrainalle kuuluneen Krimin. Kuva: Markus SchreiberMünchen23.12.202208:00
Saksaa 16 vuotta hallinneen Merkelin arvosteleminen ei hänen valtakaudellaan ollut erityisen suosittua.
Saksat yhdistäneen Helmut Kohlin perintöprinsessaa pidettiin myös Suomessa ”suurena eurooppalaisena”, joka johti Euroopan unionia suvereenisti muiden muassa finanssi- ja velkakriisin aikana.
Varoittelin itse Kauppalehdessä ja MTV:n uutisissa useaan otteeseen, että Merkel sitoo Saksan ja samalla koko Euroopan vaarallisesti venäläiseen energiaan.
Muistutin myös siitä, että Saksa on liittokanslerinsa johdolla rakentanut talousihmeensä liian paljon Kiinan kysynnän varaan ja vähätellyt toisaalta varoituksia Kiinan globaalin vaikutusvallan kasvusta.
Tätä kritiikkiä esittivät myös monet muut. Siitä huolimatta yllättävän iso osa suomalaisesta ja eurooppalaisesta poliittisesta eliitistä piti Ukrainan sodan aattopäiviin kiinni siitä, että Merkelillä on kiistaton paikkansa suurten eurooppalaisten johtajien jalustalla.
Nyt, kun Ukrainan sotaa on käyty kymmenen kuukautta, takit ovat kääntyneet. Saksaa pitkään hallinnutta kansleria ruoskitaan jo Suomessakin lähes yhtä innokkaasti kuin takavuosien suomalaisia Venäjä-hyysääjiä.
Karu ja kiistaton tosiasia on, että Merkel epäonnistui Venäjä-politiikassaan. Erityisen raskaan vastuun hän kantaa energiakriisistä, joka Ukrainan sodan seurauksena repii koko Eurooppaa.
Saksan talouden Kiina-riippuvuus näyttää sekin Ukrainan sodan muuttamassa geopoliittisessa tilanteessa enemmän ja enemmän Merkelin virheeltä.
Kuluvan vuoden viimeisiin kuukausiin asti neljää hallitusta johtanut kristillisdemokraatti (CDU) ei juurikaan kommentoinut menneitä tekemisiään.
Marras-joulukuussa mieli muuttui. Merkel antoi laajat haastattelut Der Spiegelin ja Die Zeitin kaltaisille viikkolehdille. Niissä hän kävi läpi poliittisia ratkaisujaan ja väitettyjä virheitään hyvin perusteellisesti.
Näiden haastattelujen perusteella maailman vaikutusvaltaisimpiin kuulunut poliitikko näkee kyllä tehtyjen päätösten ongelmat, mutta ei kadu niitä. Venäjään ja Ukrainan sotaan liittyviä ratkaisuja Saksan entinen johtaja perustelee Der Spiegelissä vähintäänkin kyseenalaisesti.
Merkel kehuu suoratoistopalvelu Netflixin München-elokuvaa, jossa Britannian pääministerinä ennen toista maailmansotaa toiminutta Neville Chamberlainiä ei esitetä Hitler-nöyristelijänä, vaan taitavana strategina, joka osti Münchenin sopimuksella Britannialle aikaa valmistautua sotaan.
Merkel katsoo toimineensa samalla tavalla sen jälkeen, kun Venäjä vuonna 2014 miehitti Krimin. Putinin kanssa käydyillä Minskin neuvotteluilla ostettiin hänen mukaansa Ukrainalle aikaa varustautua ja vastata Venäjän mahdolliseen hyökkäykseen.
Sittemmin on todistettu, että kirjailija Robert Harrisin tulkinta, johon Netflix-elokuva perustuu, ei kestä historiallista tarkastelua. Chamberlain ei neuvottellut Britannialle lisäaikaa, vaan uskoi vakaasti säästäneensä maansa koko sodalta.
Saksan viimeaikaiset sisäpoliittiset tapahtumat eivät nekään anna erityisen mairittelevaa kuvaa Merkelin valtkaudesta.
Joulukuun 11. päivä Saksan poliisiviranomaiset järjestivät massiivisen ratsian, jossa pidätettiin kymmeniä äärioikeistolaisen Reichsbürger-verkoston jäseniä.
Kyse on löyhästä ryhmästä, joka ei tunnusta Saksan nykyistä valtiomuotoa, lainsäädäntöä eikä instituutioita ja joka suunnitteli väkivaltaista vallankaappausta. Pidätettyjen joukossa on entisiä johtavia sotilaita ja oikeistopopulistisen AfD-puolueen entinen kansanedustaja.
Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että vakavilta kuulostaneista suunnitelmista huolimatta ryhmä ei ollut vakava uhka Saksan demokratialle ja yhteiskuntarauhalle. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö väkivaltaan turvautuva äärioikeisto olisi Saksalle ongelma.
Tunnettu tietokirjailija, kolumnisti ja Süddeutsche Zeitungin johtaviin toimittajiin kuulunut Heribert Prantl näkee ratsian ennen muuta Saksan turvallisuus- ja valtiokoneiston yrityksenä korjata vanhoja virheitä.
Väkivaltaista äärioikeistoa ei Prantlin mielestä ole otettu vakavasti, vaikka esimerkiksi NSU-niminen uusnatsiryhmä surmasi yhdeksän maahanmuuttajaa ja yhden poliisin seitsemän vuoden aikana 2000-luvun alussa.
Kaikki tämä on paljolti myös Merkelin kiusallista perintöä.
Hän siirsi kristillisdemokraattista oikeistopuoluettaan roimasti kohti keskustaa ja muodosti kolme suurta koalitiota sosiaalidemokraattien kanssa. Näin maltillisen opposition pelikenttä pieneni ja äärioikeistolle tuli poliittinen tilaus.
Merkelin vuoden 2015 päätös avata rajat Syyriasta, Irakista ja Afganistanista Eurooppaan pyrkiville pakolaisille oli humanitäärisesti oikea. Toisaalta se tasoitti tietä ulkomaalaisvastaisen oikeistopopulistisen AfD-puolueen nousulle vuoden 2017 vaaleissa.
Liberaalin Die Zeitin haastattelussa toimittajat pukevat sanoiksi sen, miltä Merkelin 16 vuotta näyttävät nyt, kun hänen lähdöstään on kulunut yli vuosi.
Kiitelty kriisijohtaja oli sittenkin ehkä jopa enemmän kriisien aiheuttaja. Sekä tehtyjen että tekemättä jätettyjen päätösten vuoksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
