Asiantuntijalta: Savitalossa hyvät olosuhteet ihmisille ja kotieläimille

Kasvihuone, jonka seinissä on käytetty savi-olkimassaa.  Kuva: Aava Kallio

Katselin äskettäin pitkästä aikaa uudestaan hienoa 1990-luvun hittielokuvaa ”Tanssii susien kanssa” Yle Areenasta. Yllättäen kiinnitin huomiota nyt monen vuoden jälkeen asumukseen, jossa elokuvan päähenkilö vartioi yksin Yhdysvaltojen armeijan uloimmaista aluevaltausta erämaassa. Keskellä preeriaa keskilännessä hän tekee tuttavuutta intiaanien ja villin suden kanssa saviolkitalon pihalla ja lähiympäristössä.

Tekoälykooste väittää, että elokuvan talo on tehty turpeesta. Turve saattaa kyllä olla yhtenä sideaineena savirakenteessa, mutta isommassa roolissa elokuvan kohtauksissa näkyy pikemminkin olkisilppu, joka on hyvä materiaali saviseiniin.

Seinät on tässä tapauksessa tehty polttamattomista saviolkiharkoista ja puurunko tuo rakenteelle vakauden.

Kiinnostavaa on se, että savi on materiaali, jota on helppo löytää melkein mistä vain ja sen työstäminen on yksinkertaista. Savitalon voi rakentaa vaikka yksi ihminen omin voimin ja se kestää katon alla suojattuna yhtä lailla sekä kuumuutta ja kylmyyttä että kuivuutta ja kosteutta. Savi on myös hyvä paloeriste.

Savirakentaminen, sisäseinien savirappaukset ja savimaalit ovat vallanneet alaa kotimaisen rakentamisen keskuudessa pikkuhiljaa.

Varsinkin sisustuslehdissä näkee jo useinkin savirapattuja seiniä, jotka hohtavat himmeästi ja heijastavat valoa murretuissa värisävyissä erityisen kauniisti. Saviolkitaloja alkaa nousta sinne tänne ihmisten innostuessa luonnonmukaisista ja ekologisista materiaaleista, jotka luovat terveellisiä asumisen, oppimisen ja työskentelyn ympäristöjä.

Savi sopii sekä ihmisille että eläimille hyväksi materiaaliksi asumiseen ja elämiseen.

Muistan käyneeni kerran Kaarinan Kuusistossa maatilalla, jonka isäntä kertoi lehmien viihtyvän paremmin navetan massiivisaviseinäisessä osassa kuin uudessa modernissa osassa, koska savi tasapainottaa sisäilman kosteutta. Saviseinän sidosmateriaalina on kanerva.

Turun kaupungin omistamalla Pähkinäisten saarella sijaitsee lähes sata vuotta vanha majoitusrakennus, jonka laudoilla ulkoa vuoratut massiiviseinät on tehty savesta, hiekasta ja kanervasta liukuvalutekniikalla. Talo on erittäin hyvässä kunnossa ja ystäväporukan kanssa nukuimme siellä sikeät yöunet pienen lomaretken yhteydessä.

Toinen hyvien yöunien majoitustila oli oman kokemukseni mukaan Strömforsin ruukki, joka on myös massiivisavirakennus. Vierailimme Strömforsissa tyttäreni kanssa samalla, kun kävimme tutustumassa Loviisan Wanhat talot -tapahtumaan muutama vuosi sitten. 1800-luvulla rakennetun talon väliseinätkin on valettu savesta.

Eräs mieleenpainuvimmista hyvistä savirakentamisen esimerkeistä sijaitsee Riittiön tilalla Vehmaalla, jossa noin 25 vuotta sitten on rakennettu kaksi saviolkirakennusta kokous- ja saunomiskäyttöön kevytsavitekniikalla.

Puisen rungon välit on täytetty saviolkimassalla ja pinnoitettu rappauksella, joka koostuu savesta, hiekasta ja hevosenlannasta. Rakennuksissa on pitkät räystäät, mikä on sallinut savirappauksen jäämisen uloimmaksi julkisivupinnaksi ilman muuta suojaavaa kerrosta.

Molemmat rakennukset ovat kuin eilen tehtyjä – niin tuoreen ja siistin näköisiä.

Lattia sisällä on valmistettu kylmänä puristetuista savilaatoista, jotka niin ikään ovat säilyneet hyvässä kunnossa. Talojen rakentaja kertoi hyvästä akustiikasta ja ääneneristävyydestä, jota savitalossa vieraileva kuoro oli ihmetellyt.

Tuoreimpana mielessä on kuitenkin oman pihan kaksi saviolkirakennusta, jotka on rakennettu muutaman viime vuoden aikana.

Ensimmäinen niistä on nyt toiminut kasvihuoneena erinomaisesti pari vuotta. Tomaatit ja chilit näyttäisivät viihtyvän mainiosti saviseinien lähellä. Puolet rakennuksen seinistä on lasia ja koottu vanhoista, kunnostetuista ikkunoista. Myös katto on valoa läpäisevä.

Toisesta rakennuksesta on tulossa pieni harrastekanala. Savityöt ovat jo valmiit samoin kuin omatekoinen paanukatto, joka on maalattu Louhisaaren kartanon 1700-luvun paanukattomaalin reseptillä punaiseksi.

Pienkanala saa ensi kesänä ala- ja yläpohjan eristeeksi turvetta ja mäkisammalta rakennusmestari Onni Tourun 90 vuotta vanhojen työselostusten ohjeiden inspiroimana Lisäksi kanalaan tulee sisäseinään laudoitus, jotta kanat eivät noki seinästä esiin pistäviä olkihapsuja.

On kiinnostavaa nähdä miten kanat ja kukko viihtyvät uudessa luonnonmukaisessa kodissaan, kun se valmistuu. Ehkäpä sitten otan pari tanssiaskelta heidän kanssaan saviolkitalossa raikkaan sisäilman ja miellyttävän akustiikan luodessa mainiot olosuhteet hyvään elämään: tanssiin, lauluun, nauruun ja helppoon hengittämiseen.

Tiltu Nurminen

arkkitehti SAFA