Sarvamaa: EU pistää rakennusten energiatehokkuuteen rahaa, mutta mikä on lopputulos?
Muutama vuosi sitten rakennusten energiatehokkuusdirektiivi nousi Suomessa kiivaan keskustelun kohteeksi, kirjoittaa Petri Sarvamaa. ”Vähemmälle huomiolle jäi toinen kysymys: miten Euroopan unioni käyttää ne verovarat, joilla energiatehokkuutta nyt pyritään parantamaan?”
Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on välttämätöntä, jos aiomme saavuttaa energia- ja ilmastotavoitteemme, kirjoittaa Petri Sarvamaa. Kuvituskuva. Kuva: Rami Marjamäki17.7.202606:00
Muutama vuosi sitten rakennusten energiatehokkuusdirektiivi nousi Suomessa kiivaan keskustelun kohteeksi. Otsikot varoittelivat kalliista pakkoremonteista ja mummonmökkien kohtalosta. Epäselvät uutiset Brysselistä saivat monet kiinteistönomistajat aiheellisesti pohtimaan, pitäisikö hyvin pidetty koti remontoida ennenaikaisesti.
Lopputulos oli kuitenkin huomattavasti maltillisempi kuin julkisesta keskustelusta olisi aluksi voinut päätellä. Direktiivi ei pakottanut yksittäisiä suomalaisia laajoihin remontteihin, vaan jätti jäsenmaille merkittävää liikkumavaraa.
Mutta samalla kun keskustelu keskittyi direktiivin velvoitteisiin, paljon vähemmälle huomiolle jäi toinen kysymys: miten Euroopan unioni käyttää ne verovarat, joilla energiatehokkuutta nyt pyritään parantamaan?
EU:n investointi energiatehokkuuteen vuosina 2014–2027 on ollut merkittävää.
Panostuksia on nimittäin tehty. Asuinrakennukset kuluttavat noin 26 prosenttia EU:n energiasta ja lähes kolme neljäsosaa rakennuskannasta on edelleen energiatehotonta. Siksi EU:n investointi energiatehokkuuteen vuosina 2014–2027 on ollut merkittävää: noin 24,5 miljardia euroa koheesiorahoitusta ja elpymisvälineestäkin remontteihin on suunniteltu noin 43 miljardia euroa.
Valitettavasti emme kuitenkaan tiedä varmasti, saadaanko näillä miljardeilla aikaan riittävästi energiansäästöä. EU-tarkastajat havaitsivat hiljattain, ettei komissiolla ole kunnollista tilannekuvaa remonttien kustannustehokkuudesta. Kun raportoidut säästöt perustuvat tietoihin, joiden luotettavuudessa on merkittäviä puutteita, jää EU-tasolla epäselväksi se mikä toimii ja mikä ei.
Samalla EU-rahoituksessa painottuvat nopeasti toteutettavat ja hallinnollisesti helpot hankkeet. Ikkunoiden vaihtaminen tai aurinkopaneelien asentaminen on järkevää, mutta kaikkein suurimmat energiansäästöt syntyvät perusteellisista peruskorjauksista, joissa energiankulutusta voidaan laskea yli 60 prosenttia.
Suomalainen veronmaksaja ja kiinteistönomistaja ymmärtää tämän logiikan. Jos omaan kotiin tehdään remontti, se tehdään kunnolla. Ensin pohditaan, mitä todella kannattaa tehdä ja lasketaan tarkasti, mikä on investoinnin hinta suhteessa hyötyyn.
Saman periaatteen pitäisi ohjata myös EU-varojen käyttöä näissä energiansäästötalkoissa. Investointien onnistumista ei pitäisi mitata pelkästään vaihdettujen ikkunoiden määrällä vaan sillä, kuinka paljon energiaa todella säästetään ja millä hinnalla.
Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on välttämätöntä, jos aiomme saavuttaa energia- ja ilmastotavoitteemme. Kun kyse on lähes 70 miljardin euron julkisista investoinneista, rahat on käytettävä viisaasti. Veronmaksajien kannalta tärkein kysymys ei lopulta ole, kuinka monta remonttia tehtiin, vaan kuinka paljon energiaa niillä säästettiin.
Kolumnin kirjoittaja on EU:n tilitarkastustuomioistuimen jäsen.Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
