Viettien viemää

Kolumni

Kristiina hurmerinta:

T

”Hyvin tehty ruoka, se maistuu samalta... kuin rakastelu”, hän huokaa kasvot lämpöä hohkaten.

äydellistä”, sanoo mies ja pyyhkäisee suupieliään. Syksyisen aterian kruunannut ankka saa ruokailijoiden posket punottamaan ja kielenkannat laulamaan. Kuka olisi uskonut, että savustettu rintafilee voi vetää raavaat miehetkin näin herkiksi.

”Mistä tätä saa? ” kysellään. ”Taitaa olla ihan ranskalaista? ” arvellaan. Vaan eipä olekaan mitään ulkomaan erikoisuutta. ”Junttilan Seppo se näitä kasvattaa Kurikan Lohiluomalla”, vahvistaa emäntä.

Antaudumme ruokapöydän herkkujen vietäviksi kaikki aistit avoinna. Kuin oikukas tuuli romantiikan aalto pyyhkäisee yhtäkkiä yli pöydän. Pöytänaapurini makunystyrät alkavat yllättäen työskennellä ylikierroksilla. Mies sulkee silmänsä. ”Hyvin tehty ruoka, se maistuu samalta... kuin rakastelu”, hän huokaa kasvot lämpöä hohkaten.

Pöytäseurue hiljenee. Sulaan hymyyn sulaa suut. Gastronominen Amor oli löytänyt kohteensa.

Jos herkullinen ateria pyöräytti isäntämiehen lemmenvirtaan, niin ruokapöydän iloihin uskoi Casanovakin aikoinaan. Tuhdissa sinkki- ja fosforilastissa hän purjehti varsin ansiokkaasti rakkauden valtamerillä. Hän vannoi ostereiden nimeen kuten monet muutkin hänen jälkeensä.

Ravinnon merkitys ihmisen seksuaalisuudelle on ollut tunnettua kautta aikojen. Rakastavaisten pöydät eivät suinkaan ole sattumalta notkuneet kaloista ja äyriäisistä. Kyllä viisaat viettelijät tiesivät, että halujen keskus sijaitsee aivoissa ja tarvitsee rakennusaineekseen esimerkiksi fosforia.

Syksyn rakkausvaikutteisin elintarvike saattaisi olla kotoisissa järvissämme uiskenteleva särki. Ei ollut vanhan kansan suu tuohesta eivätkä hoksottimet hukassa, kun äkkäsivät sintin funktionaaliset ominaisuudet. Ruisleipäsiivun päälle pistetty filee nosti veitikan silmäkulmaan ja piti nupin kunnossa.

Roskakalaksi alennettun vesistöjemme hopeakyljen sanotaan olevan yksi herkullisimmista kaloistamme. Matsutake-huuma saattaa mennä aikanaan ohi – sen verran oikukkaasti tuntuu tuo japanilainen lemmennostattaja kasvavan metsissämme. Mutta miljoonien tonnien särkisaaliit saattaisivat taitavasti brändättynä rakkauden täsmälääkkeenä keikuttaa jo maailmanmarkkinoitakin.

Tulevaisuuden lööpeistä sitten lukisimme: ”Ranskan presidentti sai vastaanottaa valtiovierailulla ensimmäisen särkensä”.

Aina ei kuitenkaan ole luvallista antaa viettien viedä ja halujen huumata. Oman doping-politiikkansa joutui luostarilaitoskin kehittelemään hengenmiestensä suojaksi.

Vaarallisiksi piristeiksi laskettiin eroottisesti kiihottava kardemumma ja rakkauden herättäjänä tunnettu inkivääri. Liian ihanat unet ja lemmen aatokset eivät kertakaikkiaan sopineet paikkaan, jossa keskityttiin henkisyyden harjoittamiseen.

Harvapa taitaa tietää korvapuustia haukatessaan, että kanelikin kuului aikoinaan vitaalivoimia parantavien kiellettyjen aineiden listalle luostareissa.

”Tämähän käy vaaralliseksi”, tuumaa nuori nuorimies pohjalaisen ankkajuhlan päätteeksi. Olo on kuin lastenlorun kanalla: päätä polttaa ja kieltä huumaa. Henkisyyden ja aistillisuuden ylistyspuheet ruokapöydässä ovat sekoittaneet nuorukaisen pään. ”Mitäs tässä enää uskaltaa syödä”, hän vinkaisee.

”Vältä poika pizzaa ja kiirusta, ne eivät sovi Amorin apulaasiks. Rasva kun se vaan tuppaa ramasemaan ja hoppu soon turmioks niis hommis”, viisaa kokenut kulinaristi.