Lukijalta: Lisää luottamusta petopolitiikkaan

Susi. Kuvituskuva. Kuva: Petteri Kivimäki

Susien määrästä Suomessa ei ole esitetty muita luotettavia arviota kuin Luonnonvarakeskuksen asiantuntijatyön tulokset. Pohjana kanta-arvioon ovat petoyhdyshenkilöiden kirjaamat Tassu-rekisterin tiedot ja vapaaehtoisten metsästäjien ja luontoharrastajien keräämät dna-näytteet.

Tassuun merkitään myös havaintoja susien pihakäynneistä. Näitä merkintöjä tarkastellaan riistavahinkorekisterin tietojen ohella vahinko- ja vaaraperusteisia poikkeuslupia myönnettäessä. Tietojen tulee siis olla luotettavia ja läpinäkyviä.

Petoyhdyshenkilön on tunnistettava jäljet maastossa suurella varmuudella. Jälkihavainnosta tulisi rekisteriin lisätä myös kuva ja riippumattoman tahon, kuten erätarkastajan tai muun koulutetun asiantuntijan tulisi voida tarkistaa havaintoja.

Pihakäynnit ja niiden mahdolliset havaitut syyt, kuten ravintokohteet olisi raportoitava ja toistuvat pihakäynnit dokumentoitava riistakameroin.

Myös viranomaisen määräämien karkotusten toteutus tulisi raportoida riittävän tarkasti. Kuvat ja raportit Riistakeskus voisi liittää myönnettävän poikkeusluvan tietoihin, julkisten hallintopäätösten perusteluissa ei voi olla salattavaa.

Petojen tappamista poroista riistavahinkorekisteriin tulisi merkitä koordinaatit ja kirjata porovahinko aina porovahingoksi, vaikka se tapahtuisi poronhoitoalueen ulkopuolella, jonne laidunnusoikeus ei ulotu. Siellä poikkeuslupapäätöksiä ei voi perustella porovahingoilla.

Kunnan maaseutuviranomaisen ohella myös muun koulutetun viranhaltijan tulee voida tarkistaa petovahinkoja maastossa. Petokorvauksia maksetaan vuosittain noin 10 miljoonaa euroa, valtaosa poroista.

Lisäksi petovahinkojen ennaltaehkäisyn määrärahoihin tarvitaan selvä korotus. Kestävä petopolitiikka ja luottamuksen rakentaminen edellyttää tiedon avoimuutta sekä valtion talouden, turvallisuuden, elinkeinojen harjoittamisen ja luonnonsuojelun näkökulmien huomioimista.

Hanna Halmeenpää

puheenjohtaja

Suomen luonnonsuojeluliitto