Salainen kaalikerho
Kolumni
Kristiina hurmerinta
Kurvattiin kaalien väriaineisiin ja parkkeerattiin hetkeksi niiden vastustuskykyä parantaviin ominaisuuksiin. Huomioitiin kilokalorien lähes näkymätön määrä. Nostettiin esiin uutinen punakaalien superluokituksesta.
Se lemuaa, huudahti hienohelma.
”Ei haise, kun laitat keitinveteen etikkaa tai puserrat sitruunaa”, neuvoi kaalinkeittäjä.
”Kypsyvä kaali erittää etyleeniä. Siitä haju”, tiesi botanisti.
Syksyn satoa oli keittiön pöydällä. Siitä jaettiin ystävien kesken periaatteella, sulle mulle. Hienohelma rohmusi kaikkea muuta, mutta hyppäsi aina yli, kun tuli kaalin vuoro.
”Kaali oli muinaisten roomalaisten herkku. Ruoka-aarre, jonka viikingit toivat Pohjolaan. Jopa faaraot olivat aikoinaan kaalien lumoissa. Ja sinä sanot ei”, ihmetteli botanisti.
”Tykkään äidin tekemistä kaalikääryleistä, mutta rehellisesti sanoen en hallitse kaalimaailmaa ollenkaan”, hienohelma selitti.
Kaalinrakastajat riemastuivat. Käytiin läpi vitamiinit. Muistutettiin luteiini-nimisestä antioksidantista, joka tekee hyvää silmille.
Keskipäivällä idylli särkyi. Käsijarrukäännös. Hyvästi kotona tehdyt kääryleet.
”Tutkijat ovat löytäneet siitä hurjan määrän ennen tuntematonta antosyaniinia, jotka ovat osoittautuneet antioksidantteina tuplasti C-vitamiinia tehokkaammaksi”, tiesi botanisti.
Hienohelma nosti kätensä pystyyn. Hän halusi oppia kaiken kaaleista.
Botanisti esitteli meille tuliaisiksi tuomansa käärylekaalin. Se oli toistaiseksi harvinainen lajike maassamme. Täydellinen muoto takasi muhkeat lehdet kääryleiden raaka-aineeksi.
Olimme liekeissä. Näitä siemeniä pitäisi saada ensi keväänä taimikasvatukseen. Hienohelma kirjoitti kynä sauhuten ylös sienikaalikääryleiden reseptiä.
Yle uutisoi valmisruuan ilmastoystävällisyydestä!
”Ruuanvalmistuksen energiatehokkuus jää kotikeittiössä usein teollisuuden tehokkuutta huonommaksi. Pakkauksen osuus ilmastovaikutuksista on vain muutama prosentti kokonaiskuormituksesta”, sanoo MTT:n tutkimus.
Maapallon lämpenemisen vuoksi meidän tulisikin suosia espanjalaista tomaattia, näyttää punaista luomumaidolle ja ostaa läskisoosit vakuumissa.
”Mä en siis ehtinyt koskaan oppia tekemään kaalikääryleitä?” huokaa hienohelma.
”Mutta miksi kotikeittiö syyllistetään? Miksi kukaan ei laske kertakäyttökellojen, astianpesukoneiden tai nykyisten televisioiden hiilijalanjälkeä? Nehän tehdään toimimaan vain kaksi vuotta, jolloin takuukin loppuu”, raivostuu botanisti.
Unohdetaan kääryleet ja kotikokkaus. Nyt eletään lopun aikoja. Seuraavaksi meiltä ilmeistesti kerätään pois paistinpannut ja kattilat. Nyt kannattaa olla kaukaa viisas ja piilottaa soppakauhat.
”Tuotantoni siirtyy maanalaiseksi! Haluan yhä oppia tuntemaan savojinkaalin ominaisuudet ja sujauttaa lihatäytettä käärylekaalin pussukkaan. Itse ja omin kätösin”, julistaa hienohelma.
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
