Pylkkäsellä on asiaa

Konsta Pylkkäsen roolissa nähtävä Kai Lehtinen toteaa leikkisästi, että hän on kansan silmissä asiatonta asiaa puhuvana metsien mies. 

Pinnalla

Havukka-ahon ajattelija perustuu Veikko Huovisen vuonna 1952 ilmestyneeseen esikoisromaaniin, jonka myötä hän nousi yhdeksi Suomen rakastetuimmista kertojista. Lehtinen muistelee lukeneensa kirjan jo poikasena.

”Sen täytyi olla ennen kuin sain kevytmoottoripyörän, koska 16 ikävuoden jälkeen ei ollut aikaa lueskella kirjoja. Olivat muut asiat mielessä”, Lehtinen nauraa.

Kai Lehtinen tapasi kuvauksien aikana Veikko Huovisen, joka kuoli lokakuussa vain kaksi päivää ennen elokuvan valmistumista. Lehtinen muistelee puhuneensa Huovisen kanssa lähinnä muusta kuin itse elokuvasta.

”Oman katsomukseni mukaan Veikko oli meidän mukana maailman ensi-illassa Kajaanissa. Toivottavasti hän hyväksyi elokuvan. Ainakin koitimme tehdä sen sydämellä.”

51-vuotias näyttelijä toteaa, että Konsta Pylkkäsen siniset ja lämpimät ajatukset sisältävät selvän sanoman.

”Kalpea ajatus on kertoa, ettei kannata kätkeä lapsenmielisyyttään, vaan pitää se mukanaan läpi elämän. Siten tutustuu paremmin itseensä ja oppii ymmärtämään myös muita ihmisiä. On väärin, että nykypäivän ihmiset elävät vain lapsena ja vanhuksena omaa elämäänsä. Sitten koko aikuisikä suoritetaan jonkun muun käsikirjoittamaa elämää.”

Lehtinen pitää Havukan maailmankuvaa erittäin mielenkiintoisena ja harmittelee, että suuri osa elokuvan ihmistyypeistä on kuolemassa sukupuuttoon. Hän myös peräänkuuluttaa erilaisuuden hyväksymistä.

”Ennen vanhaan kyläyhteisöön kuului aina muutama omituinen kylähullu. Vaikka he sotkeutuivat kaikkien asioihin, heistä pidettiin hyvää huolta eikä heitä yritetty piilottaa. Jos nykyään ihminen käyttäytyy kummallisesti, se hiljennetään heittämällä kourakaupalla erivärisiä nappeja suuhun.”

Lehtinen on huomannut kansan parissa liikkuessaan, että Konsta Pylkkänen on monille lähestulkoon todellinen ja pyhä olento.

”Eihän fiktiiviselle henkilölle voi patsaita pystyttää. Mutta sen allekirjoitan, että meissä jokaisessa suomalaisessa asuu pieni Pylkkänen”, Lehtinen julistaa.

Umur, Mosku ja Kalle Päätalo -pääroolien myötä Kai Lehtisestä on piirtynyt kuva metsien keskellä viihtyvänä kansanmiehenä. Sellainen hän on oikeastikin.

”Tälläkin hetkellä kaipaan hulluna Lapin erämaakämpälleni hiihtämään, uimaan ja saunomaan ja hakkaamaan tuuralla jokeen reikää. Minua ei ole luotu asumaan kaupunkiin, vaikka ymmärrän ihmisiä jotka viihtyvät niissä. Ihmisen pitää asua paikassa, jonka hän kokee kodikseen”, Lehtinen toteaa katsellessaan ulos Helsingin vilinään.

Yli 30 pitkää elokuvaa filmannut Lehtinen ajautui puolivahingossa näyttelijäksi. Alun perin hänestä piti tulla voimistelunopettaja, mutta opiskelupaikka tyssäsi huonoihin kemian ja fysiikan arvosanoihin. Sitten Lehtinen päätti hakea teatterikorkeakouluun, koska ”yksi kaverikin oli siellä”.

Uravalinta osui kohdalleen, sillä Lehtinen on ollut viime vuosien työllistetyimpiä näyttelijöitä Suomessa. Hänestä on tullut suurten roolien mies.

Lehtinen toivoo, että mielenkiintoisia näyttelijän hommia riittäisi tulevaisuudessakin verkalleen.

”Jos luottaa siihen että hyviä asioita osuu kohdalle, ei tarvitse hyppiä ihan joka paikkaan. Ei tässä olla jäniksen selässä. Kaikkea ei tarvitse saada heti, eikä välttämättä ollenkaan. Pääasia on, että lapsilla on ruokaa ja kaikilla hyvä mieli.”

Kuuden lapsen isä on huomannut, että hänen näyttelijänlahjansa ovat periytymässä myös ainakin osalle jälkikasvusta.

”He laulavat ja esiintyvät rohkeasti. Tekevät ihan mitä vaan ja tosta vaan”, isukki iloitsee.

Kari Väänäsen ohjaaman Havukka-ahon ajattelijan ensi-ilta Kajaanissa, Kemijärvellä, Kuhmossa ja Kuusamossa 25.12. ja muualla maassa 15.1.2010.