Puheet ja teot eivät ole samasta puusta

Entisen pääministerin Matti Vanhasen (kesk.) Rukan hangilta alkanut pohdiskelu eläkeiän nostamisesta jatkuu edelleen.

Vanhasen esitys sai aikoinaan työntekijäjärjestöt takajaloilleen. Kuinka pääministeri tai maan hallitus uskaltaa puuttua asiaan, joka ei sille kuulu. Työehdoista, mukaan lukien eläkkeistä ja eläkeiästä, päättäminen kuuluu työmarkkinajärjestöjen mukaan heille.

Viime aikoina eläkeiän alarajan nostamisesta eniten meteliä on pitänyt Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Järjestön mielestä eläkeikä tulisi nostaa 65 vuoteen ja samalla myös työaikaa pitäisi pidentää.

Nykyinen, pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus pyysi joulukuussa työmarkkinajärjestöiltä yhteistä esitystä työurien pidentämiseksi. Esityksen pitäisi olla tänään valmis.

EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies kertoi eilen, että työnantaja- ja työntekijäpuolen näkemykset ovat edelleen niin kaukana toisistaan, ettei yhteistä esitystä työurien jatkamiseksi vielä ole.

Työurien jatkaminen loppupäästä on jo nykyisinkin mahdollista. Töissä voi olla 68-vuotiaaksi. Eri asia sitten on, saako olla. Yli 50-vuotias työnhakija ei ole kovin kovaa valuuttaa työmarkkinoilla.

Vaikka työnantajat haluavat nostaa eläkeikää, eivät he halua pitää vanhemmista työntekijöistään kiinni. Yleensä työntekijöitä irtisanotaan kokeneemmasta päästä. Irtisanomisissa ovat kunnostautuneet erityisesti EK:n jäsenyritykset. Uudet työpaikat sen sijaan ovat syntyneet pk-yrityksiin.

Viime vuonna työttömiä työnhakijoita oli työ- ja elinkeinoministeriön mukaan keskimäärin 253 200 kuukaudessa. Kasvua edelliseen vuoteen oli vajaa 10 000. Nuorisotyöttömyys on kaikkien mielestä vakava ongelma. Alle 25-vuotiaita työnhakijoista olikin keskimäärin noin 35 000.

Eläkeiän nostamiskeskusteluun tuo oman mielenkiintoisen lisänsä se, että nopeinten viime vuonna kasvoi kuitenkin yli 50-vuotiaiden työttömyys. Yli 50-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli kolme kertaa enemmän kuin alle 25-vuotiaita eli 107 200. Kasvua edellisestä vuodesta kertyi yli 9 000 henkilöä.

Terveystalon pari vuotta sitten tekemän tutkimuksen mukaan 52 vuoden ikä on työntekijöissä eräänlainen ”parasta ennen” -leima. Leimaamisen jälkeen työn saanti on sekä työntekijöiden että työantajien mielestä erittäin hankalaa.

Työurien jatkamisesta tuntuu tulleen yksi kynnyskysymys Suomen tulevaisuudelle. Onkin totta, että talouden kääntäminen nousuun ei onnistu, ellei työn tekemistä lisätä. Eri asia on, miten tässä onnistutaan, kun työuran alkupäässä on tulppa ja loppupäässä musta aukko.

Eläkeiän alarajan nostaminen 63 vuodesta 65 vuoteen saattaa tuntua joistakin järjettömältä samaan aikaan kun yli 50-vuotiaat eivät enää kelpaa työnantajille. Työuran pidentäminen alkupäästä on hankalaa, ellei nuori saa sitä ensimmäistäkään työpaikkaa.

Näyttää selvältä, että eläkeiän alarajaa nostetaan lähivuosina. Se on varmaankin myös kansantaloudellisesti perusteltua. Olisi kuitenkin hyvä, että eläkeiän nostamista kovimpaan ääneen ajavat henkilöt näyttäisivät mallisuorituksen.

Tähän saakka mallia on näyttänyt vain maanantaina eläkkeelle 68-vuotiaana eläkkeelle jäänyt valtiosihteeri Raimo Sailas. Hänellä on varaa puhua, koska hän tekee niin kuin opettaa.