Punavihreät voittivat talousfaktoja vältellen

Kunnallisvaalien voittaja ­ puolueeksi näyttää pääsevän kovin heppoisilla vaali­l­upauksilla. Riittää kun arvostelee riittävästi nykyisen hallituksen välttämättömiä, ikäviäkin säästöpäätöksiä.

Valtion raju velkaantuminen ei myöskään vihreiden ja vasemmiston vaalikiimassa tuntunut kylmäävän.

Hallituksen päätöksiä arvostelleessaan vihreiden väistyvä puheenjohtaja oli kummallisesti unohtanut hallitus­pakonsa vaalikentille ennen edellisiä eduskuntavaaleja.

Kunnallisvaalien siltarumpu­politiikka tuntuu kummallisesti ulottuvan valtakunnan tasolle politiikan teossa. Rummun korkeus­asemaa vaaitaan valtakunnan politiikan tasolta raa’asti faktoja välttäen.

Ja tulosta syntyy. Tätä osoittaa myös hyvin vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Andersonin muheva äänisaalis.

Kunnallisvaalien osuminen hallituskauden puoleenväliin on tällaisessa poliittisessa tilanteessa onnetonta. Kunnallis­vaalien täysin epärealistinen opposition räksyttämisen tuottama vaalimenestys vääristää poliittista kenttää.

Kuntapolitiikassa kun oppositio­valehtelu ei auta yhtään mitään.

Rahan puutteessa ja velkakierteessä kärvistelevät kunnat homerakennuksineen eivät kovin suurta pelivaraa anna katteettomille lupauksille.

Toisaalta kuntien arkinen karu päätöksenteko saattaa pudottaa pahimmat räksyttäjät maan pinnalle.

Ikävintä lienee kuitenkin se, että arkirealismin opettelu valituksineen lamauttaa oikeata päätöksentekoa. Siihen ei olisi varaa velkasyöpää sairastavalla yhteiskunnallamme.   

Kunnallisvaalipolitiikassa kun on kysymys meidän kaikkien kansalaisten yhteisten asioiden ja elinkeinojen vastuullisesta, hyvästä hoidosta. Kuten poliittisessa päätöksenteossa yleensäkin.