Ruotsalaisyritysten tulo marjabisnekseen venyttää jokaisenoikeuksia − yksityisomaisuuden hyödyntämiseen saatava rajat

Kuluvalle poimintakaudelle kausityöviisumeita on myönnetty noin 2 600 poimijalle. Naapurimaa Ruotsi on samalla kiristänyt omia viisumikäytäntöjään, koska epäilee, että poimijoiden työehtoja rikotaan. Kuva: Timo Filpus

Pääkirjoitus|Luonto

8.8.202505:30

Pääkirjoitus

Niklas Holmberg

Luonnonmarjojen poiminnasta on riittänyt puhetta viime vuosina. Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden rekrytointi muuttui perusteellisesti tänä vuonna, kun poimijoilta alettiin vaatia kausityöviisumia. Aiemmin poimijat tulivat yleisesti turistiviisumeilla. Uuden käytännön tavoitteena on poistaa alalla havaitut väärinkäytökset ja poimijoiden huono kohtelu. Kausityöntekijöiltä edellytetään työsuhdetta marjayritykseen, mikä selkeyttää vastuusuhteita. Heillä on myös mahdollisuus käyttää Suomessa julkisen terveydenhuollon palveluita.

Kuluvalle poimintakaudelle kausityöviisumeita on myönnetty noin 2 600 poimijalle. Naapurimaa Ruotsi on samalla kiristänyt omia viisumikäytäntöjään, koska epäilee, että poimijoiden työehtoja rikotaan. Tilanne on johtanut Ruotsissa marjapulaan. Suomalaisyrityksille se avaa vientimahdollisuuksia. Samalla on herännyt huolia ruotsalaisyritysten toiminnasta Suomessa. Alalla koetaan ongelmallisena toimintatapa, jossa ulkomaalaisyritys hyödyntää Suomeen saapuneet poimijat, mutta muussa toimintaketjussaan käyttää yksinomaan mukanaan tuomiaan ulkomaisia tekijöitä ja vie poimitut marjat lähtömaansa markkinoille (MT 6.8.).

Luonnonmarjojen poiminta perustuu jokaisenoikeuksiin. Ammattimainen kaupallinen toiminta on kuitenkin venyttänyt jokaisenoikeuksien rajaa jatkuvasti pidemmälle. Yksityisen omaisuuden hyödyntäminen liiketoiminnassa ilman korvausta on lähtökohtaisesti ongelmallista. Jos kyseessä on ulkomaisten yritysten harjoittama vientitoiminta, ollaan vielä kauempana jokaisenoikeuksien alkuperäisestä tarkoituksesta. MTK:n elinvoimajohtaja Leena Kristeri peräänkuuluttaa uutta tarkastelua oikeuksien laajuudesta.

Marjojen mätäneminen metsään on jokasyksyinen huoli, ja marjayritysten tärkein perustelu vapaalle poimintaoikeudelle. Marjojen poiminta ei kiinnosta riittävästi suomalaisia, vaikka marjatulo on verovapaata ja työttömyys huitelee ennätyslukemissa. Patistelu ei ole tilannetta muuttanut. Yhä useampi suomalainen hakee marjansa kaupan pakastealtaasta. Todellisuutta voi kohta olla tilanne, jossa suomalaisia marjoja viedään Ruotsiin pakattaviksi ja tuodaan takaisin Suomeen Ruotsin lipulla varustettuina.

Kaupallisen toiminnan rajaaminen jokaisenoikeuksien ulkopuolelle ratkaisisi monta ongelmaa. Jos marjayritysten olisi tehtävä poiminta-alueista sopimukset maanomistajien kanssa, olisi toiminta selvästi järjestäytyneempää ja helpommin valvottavaa myös työehtojen toteutumisen kannalta. Kun marjasatoa pidetään ”ilmaisena” resurssina, sen arvoa ei ymmärretä. Nykyinen järjestelmä on taannut marjojen suhteettoman edullisen hintatason, mikä ei kannusta kotitarvepoimintaan. Usein edullinen hinta on kuitenkin saavutettu poimijoiden ja maanomistajien kustannuksella.

Suomi ja Ruotsi ovat marjabisneksessä samaa markkinaa. Maiden erilaiset viisumikäytännöt aiheuttavat väistämättä kilpailun vääristymistä ja erikoisia käytäntöjä. Maahanmuutto- ja elinkeinoviranomaisten välinen koordinaatio ja yhteistyö työehtojen valvonnassa olisi nopein tapa korjata epäkohtia. Marja-alaa on viime vuosina viety järjestäytyneempään suuntaan. Työtä on kuitenkin vielä tehtävänä. Tärkeimpänä niistä jokaisenoikeuksien perusteellinen arvio.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan puolukasta odotetaan hyvää satoa. Mustikasta ja suomuuraimesta pienempää. Marjat ovat lämpimien säiden ansiosta kypsyneet kovaa vauhtia. Nyt on oikea aika suunnata metsään ja kerätä marjat talven varalle.