Työllisyys kasvaa, mutta päättäjien ja äänestäjien on pidettävä mielessä, että Suomi syö yhä enemmän kuin tienaa

Kasvu-uralle kääntynyt talous vetää nyt myös työllisyyttä kohti koillista. Pessimistin mielestä hyvä uutinen tuli viimeinkin, mutta itse asiassa se tuli ihan ajallaan. Pääsääntö on lähes aina ollut, että kasvu elvyttää työmarkkinoita puolen vuoden tai vuoden viiveellä.

Tilastokeskuksen mukaan työllisiä oli elokuussa 34 000 enemmän ja työttömiä 5 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Nimenomaan työllisyyskehitys lupaa jo hyvää, sanovat ekonomistit. Suomen kausitasoitettu työttömyysaste kipuaa valtiovarainministeriön mukaan tänä vuonna vielä 10,3 prosenttiin, mutta ensi vuonna senkin pitäisi kääntyä laskuun.

Toistaiseksi työllisyyden kasvu nojaa voittopuolisesti julkiseen sektoriin, lähinnä paikallishallintoon ja osa-aikaisiin työpaikkoihin. Yksityisellä puolella hyviä merkkejä voi kutsua vasta korkeintaan orastaviksi.

Kaikkein huolestuttavinta on nuorten työttömyysasteen jämähtäminen lähes 17 prosenttiin. Ennen muuta nuoria koskee myös Suomen talouden kroonisin ongelmavyyhti eli julkisen talouden alijäämä ja velka. Molemmat kasvavat edelleen eikä tuleva ennustettu talouskasvu riitä taklaamaan niitä.

Hyviä työllisyysuutisia on saatu muiden muassa Uudestakaupungista. Eemeli Miettinen (vas.) ja tuotanto- ja teknologiajohtaja Sami Linden tutkimassa Valmetin Automotiven tehtaalla valmistettavan linja-auton alustaa.  Kuva: Juha Sinisalo

Karu totuus kirvelee toki kaikkia suomalaisia, mutta aivan erityisesti nykyisiä nuoria ja pahimmassa tapauksessa vielä enemmän tulevia sukupolvia.

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) oikeistohallituksen korpivaellusta on hallinnut julkisen talouden sopeuttaminen. Tuloksia ei voi pitää paljon välttävää parempina, vaikka talous nyt kasvaa ja muutama auringonsäde osuu jo myös työllisyyden risukasaan.

Hallitus tietysti kiittelee itse itseään sekä kasvusta että työllisyydestä ja syyttää ulkoisia olosuhteita kaikesta pahasta. Oppositio on yhtä itsestäänselvästi sitä mieltä, että hyvä tulee ulkoa ja pahasta vastaa hallitus.

Vaalien lähestyessä oleellisempaa on se, mitä tehdään jatkossa.

Velkajarrukonsensus murenee uhkaavasti. Myös ne puolueet, joilla valtiovarainministeri Riikka Purraa (ps.) lainaten ”pokka pitää”, riitelevät jo täyttä häkää siitä, miten 8–11 miljardin sopeutustarve hoidetaan.

Vasemmistoliitto ja demarit sopeuttaisivat julkista taloutta veroja kiristämällä. Kokoomus ja perussuomalaiset leikkaisivat menoja. Keskusta taitelee kahden linjan välissä. Kuva: Timo Filpus

Jos huhtikuun vaalien jälkeinen hallitus haluaa aidosti panostaa tulevien sukupolvien kannalta kestävään kehitykseen, ennen mutapainia verojen kiristämisestä ja menojen leikkaamisesta olisi syytä piirtää iso kuva siitä, mitä halutaan kehittää, mitä säilyttää ja mistä voidaan luopua. Vasta sitten on tarkoituksenmukaista katsoa, mihin on varaa ja mistä rahat otetaan.

Suomi syö yhä enemmän kuin tienaa. Sitä ei sovi unohtaa, vaikka talous kasvaa ja työttömyys hellittää.