Inflaatio romuttaa maatalouden tuet

Suomi ja Euroopan komissio pääsivät torstaina neuvotteluratkaisuun siitä, miten EU:n maatalouspolitiikkaa sovelletaan Suomessa vuoden 2023 alusta lähtien. Niin sanottu cap-suunnitelma määrittää maatalouden tukemisen ja harjoittamisen ehtoja vuosille 2023‒27.

Nyt saavutettu sopu on päätepiste tämänkertaiselle maatalouspolitiikan uudistukselle, joka alkoi komission esityksestä neljä vuotta sitten. Jäsenvaltioiden ja komission välillä neuvoteltava suunnitelmat ovat yksi keskeinen osa uudistusta. Tavoitteena on lisätä maatalouspolitiikan kansallista liikkumavaraa ja vähentää hallinnollista taakkaa. Jää nähtäväksi miten tässä onnistutaan. Kokemus aikaisemmista uudistuksista on ollut pitkälti päinvastainen.

Muutokset, joista nyt väännettiin olivat pitkälti yksityiskohtia. Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvisen (kesk.) mukaan neuvotteluissa onnistuttiin hyvin ja viljelijöillä on edessään vakaa näkymä tuleville vuosille. Pelot esimerkiksi turvemaiden käytön rajoituksista eivät toteutuneet. Vakaus onkin viljelijän näkökulmasta EU:n maatalouspolitiikan harvoja hyviä puolia. Samanlaista vakautta toivotaan uudistuksen kansalliseen toimenpanoon. Viime kerralla tukiehtoja muutettiin yllättäen, kun tiettyihin toimenpiteisin varatut rahat uhkasivat loppua kesken.

Byrokratiaan on suomalaisille tiloilla jo totuttu. Paljon suurempi ongelma on, että ennätyksellinen inflaatio syö tukien arvoa, jo ennen kuin uudet säännöt on ehditty ottamaan käyttöön. Maataloustuissa ei ole minkäänlaisia inflaatiotarkistuksia. Uuden cap-suunnitelman kautta maksetaan tukia viljelijöille sekä maaseutualueiden muille yrittäjille ja yhteisöille vuosittain yhteensä vajaat 1,7 miljardia euroa, josta EU:n maksama osuus on noin 875 miljoonaa euroa.

Kun rahoituksesta neuvoteltiin, komissio käytti laskelmissaan oletuksena 2 prosentin inflaatiota. Kesäkuussa vuotuinen inflaatio oli Suomessa 7,8 prosenttia. Viljelijöiden kohtaama hintojen nousu on vielä paljon tätä suurempaa. Jos korkea inflaatio jatkuu pidempään, romuttaa se maataloustukien arvon ja samalla koko yhteisen maatalouspolitiikan uskottavuuden.