Kehysriihi savuaa jo

Maaliskuu ja hallituksen kehysriihi eivät ole enää kaukana. Varjonyrkkeily tulevista vero- ja säästöpäätöksistä on alkanut ja koskee erityisesti hallituspuolueita.

Kehysriihen lämmityssavuihin kuuluu SDP:n puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen vaatimus ”suurituloisiin” kohdennetusta veronkiristyksestä. Se tulee välittömänä jatkona eduskunnassa juuri hyväksytylle budjetille, jonka pääarkkitehti Urpilainen itse oli.

Urpilaisen avaus selittyy SDP:n ja sen presidenttiehdokkaan Paavo Lipposen hämmentävän heikolla gallup-suosiolla. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on kommentoinut ministerikollegansa toimia maltillisesti.

Vero- ja leikkauspäätöksiin hallitus joka tapauksessa joutuu. Sillä ovat jälleen edessään vaaleista tutut kynnyskysymykset ja ristiriidat niiden ratkaisemisessa. Hallitusneuvottelut käydään uudelleen.

Valtion taloudessa ratkottavana on useiden miljardien eurojen vuotuinen vaje. Ennustettu taantuma syventää sitä.

SDP on valmis korottamaan ”suurituloisten” verotusta, mutta ei tuotteiden hinnoissa maksettavaa arvonlisäveroa. Kokoomukselle alv-kiristys kävisi tuloverojen korostusta paremmin.

Jos Urpilaisen ”suurituloisiksi” laskettaisiin vuodessa yli 40 000 euroa tienaavat, toisi prosenttiyksikön veronkiristys valtion kassaan 130 miljoonaa euroa (HS 13.1.). Sama korotus yleiseen alv-kantaan lisäisi valtion tuloja jo 785 miljoonaa.

Talouden haasteet huomioiden alv-kantaan on pakko puuttua. Sama koskenee tuloverotusta, ja tämän lisäksi budjetista etsitään myös huomattavia säästökohteita.

Jokainen ymmärtää, etteivät talousongelmat ratkea vain suurituloisia verottamalla. Toki solidaarisuus edellyttää, että hekin osallistuvat taloustalkoisiin kykyjensä mukaan.

Kaikilta hallituspuolueilta olisi jo löydyttävä rohkeutta kertoa, että veronkorotukset ja menoleikkaukset tulevat koskemaan myös tavallista suomalaista palkansaajaa. Tosiasiat on tunnustettava, vaikka ne hallitussopua koettelisivatkin.