Saksan tuottajilla liiankin tutut ongelmat

Saksalaisen maidontuottajan Ina Zwickerín mukaan maanviljelijät ovat tyytymättömiä Saksan hallituksen toimintaan. Ongelmat ovat samanlaiset kuin suomalaisillakin viljelijöillä. Kuva: Werner Bachmeier

Keski-Euroopassa maanviljelijät ovat olleet liikkeellä. Muun muassa Berliinissä, Brysselissä ja Pariisissa tuottajat ovat tulleet traktoreineen tutuiksi.

Vaikka syitä mielenosoituksiin on lukuisia, saksalaisen maitotilallisen Ina Zwickerin mukaan Saksassa kapinoidaan ensisijaisesti liittokansleri Olaf Scholzin hallitusta vastaan.

Viljelijöiden keskeinen tavoite on painostaa maan hallitusta toteuttamaan maatalouden tulevaisuuskomission ehdotukset. Komissio edellytti, että maataloustuottajille pitää maksaa kunnon korvaus luonnon monimuotoisuuden varjelemisesta ja hiilinielujen vahvistamisesta. Korvausta ei ole näkynyt. (MT 2.2.)

Mielenosoituksilla tavoitellaan Zwickerin mukaan ennen muuta sitä, että nuo komission suositukset, myös uudistusten rahoitusta koskevat, toteutetaan ja että kaikki tietävät, miten tästä jatketaan eteenpäin.

Saksan vihreille ei riitä EU:sta tulevat vaatimukset, vaan tuottajilta vaaditaan Zwikerin mukaan aina kymmenen tai viisitoista prosenttia enemmän, mitä EU edellyttäisi. Saksan suuret halpahalliketjut ovat esimerkiksi jo ilmoittaneet, että jatkossa ne ottavat hyllyihinsä vain lihaa, joka peräisin korkeimman luokitustason tiloilta. Zwickerin mukaan sellaisia ei ole vielä edes olemassa ja pelkona on, että ketjut ostavat lihat ulkomailta.

Saksalaiset meijerit ja teollisuus eivät pysty maksamaan maidosta sellaista hintaa, että suhteellisen pienen tilan tuotanto olisi kannattavaa. Zwickwerin mielestä kauppa­ketjut ovat hintakilpailun voittajia eikä sille oikeastaan voida enää mitään.

Saksalaisten maataloustuottajien ongelmat ovat heikon kannattavuuden lisäksi tuttuja myös meillä. Erilaisista ”pyöreän pöydän” keskusteluista ei ole ollut apua, tuotantovaatimuksia lisätään ilman korvausta eikä kaupan ylivallalle voida mitään.

Ruuan tuotannon heikko kannattavuus on iso riski Euroopalle. Puhumalla asiat eivät muutu, vaan tarvitaan konkreettisia tekoja. EU on pian, monen muun tärkeän tuotteen lisäksi myös ruuassa muiden armoilla. Siihen ei luulisi olevan varaa eikä halua.