Ruutia harakoille?

Vastatuuli Suomen vaatimille Kreikka-lainojen vakuuksille yltyy. Muut euromaat eivät näytä taipuvan siihen, että Suomi saisi erityiskohtelun, jonka muut lainoittajat joutuisivat rahoittamaan.

Keskiviikkona vakuusjärjestelyjen vastustajiin liittyi Saksa liittokansleri Angela Merkelin suulla. Monet talouden asiantuntijat – myös Suomessa – ovat arvostelleet hallituksen neuvottelemaa vakuusjärjestelyä.

Kotimaan arvostelijoiden kannattaa muistaa, että hallitus hakee vakuuksia pakon edessä. Rahan ”lapiointi” velkamaihin nousi kevään vaalien pääteemaksi – se sinetöi perussuomalaisten ison jytkyn, ja myös SDP sitoutui tiukkaan lainapolitiikkaan vaalikampanjansa loppumetreillä.

Linjan muutos pelasti SDP:n ja avasi puolueelle ovet hallitukseen. Euromaiden yhteisvastuuta ja velkamaiden tukia näkyvästi puolustanut keskusta sai vaaleissa elämänsä selkäsaunan.

Vakuuksien vaatimiselle hallituksella on kansalaisilta vaaleissa saatu tuki. On kokonaan eri asia, mihin vaalilupaukset ja niiden sanelema politiikka lopulta johtavat.

Suomen vaatima erityiskohtelu ei ole EU:ssa poikkeus. Etenkin suuret jäsenmaat ovat usein sanelleet ehtonsa yhteispäätöksille

– talouskurin osalta esimerkiksi Saksa ja Ranska ovat vielä näistä päätöksistä seuraamuksitta livenneet.

Euron kohtalo ei lopulta ratkea pienen Suomen päätöksistä. Vakuuksista syntynyt sekasotku voi horjuttaa korkeintaan hallitusta, joka uhkaa joutua kansan silmissä nöyryytetyksi.

Koko vakuusjupakan suurin seuraamus on kuitenkin se, kuinka Suomen asema EU-pöydissä jatkossa muuttuu. Suomi käyttää nyt unionin mallioppilaana keräämänsä pelivaran SDP:n vaalilupauksen lunastamiseksi.

Maksun aika voi koittaa yllättävän pian, kun EU:ssa päätetään 2013 alkavan ohjelmakauden maatalous- ja maaseutupolitiikasta. Löytyykö silloin ymmärrystä Suomen erityistarpeille?

Vanhan sanonnan mukaan ruutia ei kannata tuhlata harakoille. Vakuusjupakassa näin on valitettavasti käymässä. Sen lopputulos ei kaada euroa, mutta Suomea se voi horjuttaa.