EU:n jäseniksi haluavat haasteellisimmat valtiot – jäsenyysrima pidettävä korkealla

Islannin EU-jäsenyys ei etene ainakaan tämän hallituksen aikana kansalaisten hylättyä jäsenyysneuvottelujen jatkamisen. Äänestystulos oli melko tasainen, mutta selvä. Neuvottelujen vastustajat keräsivät äänistä 52,8 prosenttia ja kannattajat 47,2 prosenttia. Islanti haki EU-jäsenyyttä talouskriisin jälkikuohuissa vuonna 2009, mutta jäädytti neuvottelut vastustajien noustua valtaan hallituksen vaihduttua.

EU-suhde kiinnostaa islantilaisia, sillä äänestysvilkkaus nousi 82,6 prosenttiin. Tuloksella on siten vankka selkänoja. Neuvottelujen jatkamisen kannatus oli suurempaa kaupungeissa kuin maaseudulla. Muun muassa vaikutusvaltainen kalastusteollisuus tuki vastustajia. Kalastuksen sääntely ja kalastukseen liittyvä päätösvalta ovat keskeisiä Islantia ja EU:a jakavia kysymyksiä.

Neuvottelujen kannattajat vetosivat jäsenyyden taloushyötyihin sekä geopoliittiseen tilanteeseen, jonka painoarvo on noussut Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin aggressiivisen Grönlanti-politiikan vuoksi. Vastustajat näyttävät kuitenkin luottavan Naton antamiin turvatakuisiin.

Seuraavat parlamenttivaalit järjestetään vuonna 2028. Mikäli keskustelu aiheesta jatkuu, niistä voi tulla EU-vaalit. On hyvä muistaa, että islantilaiset eivät äänestäneet jäsenyydestä, vaan neuvottelujen jatkamisesta.

EU:lle Islanti olisi mieluinen tulokas, sillä maa kuuluu Euroopan talousalueeseen ja vapaan liikkuvuuden Schengen-sopimukseen. Lisäksi se noudattaa suurta osaa EU-säädöksistä jo nyt. Siinä missä unionin ulkopuolella on Islannin, Norjan, Britannian ja Sveitsin kaltaisia länsimaita, tunkua on Itä-Euroopasta. Ukrainan ja Moldovan jäsenyys olisi perusteltua, jotta niiden riski ajautua Venäjän vaikutuspiiriin pienenisi. Jäsenyyden on silti perustuttava yhtä tiukkoihin kriteereihin kuin muidenkin maiden. Tämä merkitsee esimerkiksi korruption kitkemistä. Haasteensa on myös Montenegrossa ja Albaniassa.

Ukrainan jäsenyys toisi haasteita unionin maatalouspolitiikalle, sillä nykyisillä jakokriteereillä Ukraina imisi merkittävän osan tukieuroista. Lisäksi sen viljavarastojen päätyminen yhteismarkkinoille pistäisi markkinatilanteen uusiksi. Ukrainan jäsenyys jollakin aikavälillä on silti kannatettava tavoite. Tämä on konkretisoitunut Ukrainan taistellessa koko maanosan puolesta Venäjää vastaan. Pohjatyö on jo käynnissä, sillä EU ja Ukraina ovat aloittaneet neuvottelut oikeusvaltiosta, korruption torjunnasta ja julkishallinnosta.

EU-johtajat keskustelevat lokakuun huippukokouksessa laajentumisen suuntaviivoista. Jos EU kasvaa 27 jäsenen yhteisöstä yli 30 maan unioniksi, sekä budjetti että maatalous- ja aluepolitiikka on muotoiltava uusiksi. Mitä laajempi unioni on, sitä suuremmaksi käy paine lisätä määräenemmistöpäätöksiä. Unkarin toiminta ex-pääministeri Viktor Orbánin aikana osoitti, että yksi maa voi halutessaan jumittaa päätöksenteon esimerkiksi turvallisuuspolitiikassa.

Tasavallan presidentti Alexander Stubb on arvioinut EU:n voivan laajentua lopulta lähes 40 valtion liitoksi. Stubb pitää mahdollisena, että jopa Kanada voi tunnustella mahdollisuutta liittyä unioniin eikä Britannian paluu ole pois suljettua sitten, kun aika on kypsä (MT 9.5.). EU:n kannalta on myönteistä, että kiinnostusta jäsenyyteen riittää. Laajentuminen ei kuitenkaan saa olla itseisarvo, vaan uusien jäsenten on täytettävä ehdot ja tuotava mukanaan jotain, josta nykyiset jäsenmaat hyötyvät.