Pakolaisuus repii Eurooppaa – ja kun kriisi iskee liian moni tekee kaikkensa, jotta kahtiajako syvenisi

Pakolaisuutta on helppo käyttää hybridisodankäynnin aseena EU-Eurooppaa vastaan. Kuva: Timo Filpus

Pääkirjoitus|Ulkomaat

6.8.202607:00

Pääkirjoitus

Tapio Nurminen

Ceutan kriisi ei ollut myrsky vesilasissa. Yhtä suurta ja nopeasti käynnistynyttä pakolaisvyöryä EU-alueelle ei ole aiemmin nähty. Kriisi tosin myös laukesi nopeammin kuin aiemmat vastaavat.

Vielä on liian aikaista tehdä johtopäätöksiä tämän yksittäisen myllerryksen syistä. Joka tapauksessa on selvää, että kyse ei ollut pakolaisuuden perinteisten syiden äkillisestä kärjistymisestä lähtömaissa.

EU:lla ei edelleenkään ole konkreettisia keinoja vastata akuutteihin kriiseihin, joissa pakolaisia käytetään keinona horjuttaa unionin yhtenäisyyttä. Kuva: Timo Filpus

Ison kuvan kannalta hälyttävintä on se, mitä Ceutan myllerrys kertoo EU:n yhtenäisyydestä ja kriisikestävyydestä.

Pakolaisuus repii Eurooppaa poliittisesti edelleen. Kun kriisi iskee, tuntuu siltä, että rintaman molemmilla puolilla tehdään, tietoisesti tai tiedostamatta, kaikki mahdollinen kahtiajaon syventämiseksi.

EU:n sisäministerit todistelivat hätäkokouksessaan pontevasti, että Ceutan kohdalla vaikutelma oli väärä. Viime vuosien kriiseissä marinoitunut karu totuus ei kuitenkaan siitä muuksi muutu.

Pakolaisvyöryn kohteeksi joutunut ulkorajamaa on jäänyt EU:ssa lähes poikkeuksetta yksin ja joutunut ryöpytetyksi joko liian rajuista tai löysistä otteista.

Näin kävi Kreikalle 2000-luvun lopussa, kun enteitä tulevasta suuresta kriisistä nähtiin jo Kreikan ja Turkin välisellä maarajalla. Vuoden 2015 tapahtumien pahis oli Saksa, jota edelleen syytetään siitä, että maahanmuutto jakaa Eurooppaa.

Italia jäi pitkälti yksin Lampedusan saaren kautta tulleen pakolaisvirran kanssa. Myös Valko-Venäjän masinoimaa rajakriisiä kovakouraisesti taklannutta Puolaa arvosteltiin kitkerästi.

Suomen taannoiset ongelmat itärajalla olivat Ceutaan verrattuna lastenleikkiä.  Kuva: Antonio Sempere

Suomen taannoiset ongelmat itärajalla olivat Ceutaan verrattuna lastenleikkiä. Mutta silloinkin näytti, että me jäisimme yksin oman tiukan rajaturvallisuulakimme kanssa.

Tätä taustaa vasten ei voi kuin ihmetellä niitä, jotka halusivat ulostaa Espanjan Schengen-rintamasta Ceutan vuoksi, vaikka asiaan liittynyt eurooppalainen hajaannus oli monisyisempää kuin on annettu ymmärtää.

Melonia ja Rantasta arvostelleilta jäi, tai he jättivät tarkoituksella huomaamatta, että tiukkaa linjaa suhteessa Ceutaan veti myös Tanskan demaripääministeri Mette Frederiksen. Kuva: FREDERIC SIERAKOWSKI

Italian pääministeri Giorgia Melonin ja häntä peesanneen Suomen sisäministeri Mari Rantasen (ps.) reaktiot olivat vähintäänkin harkitsemattomia. Mutta Melonia ja Rantasta arvostelleilta jäi tai he jättivät tarkoituksella huomaamatta, että tiukkaa linjaa veti myös Tanskan demaripääministeri Mette Frederiksen ja suureksi eurooppalaiseksi Suomessakin suitsutettu Ranskan presidentti Emmanuel Macron.

Eivätkä samat arvostelijat tietenkään myönnä lietsoneensa osaltaan hajaannusta sotkiessaan keskusteluun ilmastonmuutoksen kaltaisia pakolaisuuden juurisyitä, vaikka niillä ei ollut mitään tekemistä Ceutan tapahtumien kanssa.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) liittyi 21 muun EU-johtajan yhteiskirjeeseen. Senkin sävy oli kriittinen, mutta kuitenkin rakentava. Yksi sisäpoliittisin motiivein sylkäisty kritiikki kohdistui Espanjan päätöksiin laillistaa suuri määrä laittomia maahanmuuttajia. Näin siitä huolimatta, vaikka monissa huutokuoroon yhtyneissä maissa on tehty vastaavia pakolaisvirtoja puoleensa vetäviä toimenpiteitä.

Tämä kakofonia paljasti ja vahvisti, että pakolaisia voidaan käyttää tehokkaasti hybridisodankäynnin aseina EU-Eurooppaa vastaan. Huolestuttavinta on se, ettei EU-mailla ole keinoja torjua näitä iskuja.

Myös pääministeri Giorgia Melonin johtamassa Italiassa on laillistettu maassa laittomasti oleskelevia maahanmuuttajia. Kuva: Frederic GARRIDO-RAMIREZ

Uusi maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus on oikeansuuntainen, mutta ei riittävä, jos esimerkiksi Kremlin vasallit järjestävät Suomen itärajalla Ceutan kaltaisen myllytyksen.

EU tarvitsee maahanmuuttoon perustuvaa hybridisodankäyntiä varten pakolaiskriisien ”viidennen artiklan”, joka velvoittaa kaikki jäsenmaat auttamaan, kun yksi joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja yksilöi mitä konkreettisesti tehdään.

Sellaisen luominen onnistuu kuitenkin vain, jos pakolaisuuteen liittyvä syvä kahtiajako jätetään omaan arvoonsa poliittisen pelikentän kaikilla laidoilla. Ceuta-soppa oli tässä suhteessa vähemmän rohkaiseva.